Hannu Oskala

Rokotteet, järki, tunteet ja epäilys

Viime viikolla lehtien otsikoissa, mielipidepalstoilla ja sosiaalisessa mediassa ryöpsähti käyntiin “suuri rokotekeskustelu” kun HPV otettiin mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan.

Myös omassa sosiaalisen median kuplassani rokotteista jaksettiin jauhaa. Osa ystävistäni suhtautui toki myönteisesti, mutta osa sitten enemmän tai vähemmän epäillen:
rokote_keskustelu
Huomasin palaavani lukemaan tätä säiettä päivien jälkeenkin. Jokin siinä häiritsi.

Olin todella hämmentynyt että tuttavapiiristäni löytyy näin voimakkaita rokotevastaisia kantoja. Tunnen nämä ihmiset: he ovat tavallisia rationaalisen oloisia suomalaisia, vastuullisia vanhempia ja veronmaksajia. Maailman parhaan koulu- ja korkeakoululaitoksen kasvatteja. Hienoja tyyppejä. Sekopäisistä foliohattutädeistä ei todellakaan voi puhua.

Mistä sitten on kyse? Miksi olen täysin eri mieltä heidän kanssaan? Ja lisäksi, kuinka voisin saada heidät tarkistamaan näkökantaansa? Sen ainakin tajusin että “faktojen” latominen pöytään ja “asiantuntijoiden”, kuten WHO:n ja THL:n, tietoon vetoaminen ei auta. Pikemminkin päinvastoin – tyly tykitykseni todennäköisesti sai nämä hyvät ihmiset vain varmistumaan mielipiteestään.

Kyse ei ole järjestä. Kyse on tunteesta. Kyse on epäluottamuksesta viranomaisia ja “asiantuntijatietoa” kohtaan. Sosiaalisen median perusluonne, jossa kaikki mielipiteet ovat samanarvoisia, vain vahvistaa tätä kehitystä. Enkä voi väittää itsekään olevani täysin immuuni tälle peri-inhimilliselle käytökselle – luuletteko että jaan ilolla Facebookissa uutisia, jotka kumoavat omia ennakkokäsityksiäni vaikkapa maahanmuutosta, yksityisautoilusta tai ilmastopolitiikasta? En tietenkään.

Kaikki mielipiteet eivät kuitenkaan ole tasa-arvoisia. Eikä hölynpölyä ja tieteellistä faktaa voi “sovitella”. Ei ole olemassa “kompromissia” homeopatian ja lääketieteen väliltä. Ihan samaan tapaan kuin ei ole olemassa kompromissia siitä onko maa pannukakku vai navoiltaan litistynytpyörähdysellipsoidi.
ellipsoidit2
Valitettavasti luottamuksen luominen on hirveän paljon vaikeampaa kuin epäilyksen kylväminen. Yhdysvalloissa kreationistien jo hyvän aikaa käyttämä taktiikka onkin ollut saada koulut opettamaan “kiistanalaisista seikoista evoluutioteoriassa”, eli “Teach the controversy”, eikä suoraan kreationismia, jonka vastustaminen olisi paljon helpompaa. Pyritään luomaan illuusio “epävarmuudesta” – “sehän on vain evoluutioteoria” – vaikka mitään tosiasioihin pohjaavaa perustaa kritiikille ei olisikaan.

Paraatiesimerkkinä globaali ilmastonmuutoskeskustelu, jossa “vastapuolen” pyrkimyksenä on vain synnyttää “tunne”, että asiasta ei olisi vieläkään varmaa tieteellistä tietoa, vaikka 97% tutkimuksista onkin yksimielisiä asiasta. Ja näin luodaan medianarratiivi, jossa nämä mielipiteet ovat tasa-arvoisia!

Eivät ne ole. Eivätkä ole THL:n ja Nina Bjelogrlic-Laaksonkaan mielipiteet. Toinen niistä pitää paikkaansa ja toinen on täyttä huuhaata.

En kuitenkaan tiedä miten voisin ystäväni vakuuttaa rokotteiden turvallisuudesta. Vain faktoja tykittämällä se ei selvästikään onnistu. Ehkä toivon vain että te, rokotteisiin kielteisesti suhtautuvat ystävät, tuttavat ja kylänmiehet, miettisitte epäilyksenne syitä ja mittakaavaa.

Toivottavasti tyhmistä päätöksistä kärsii tulevaisuudessa mahdollisimman harva.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Mielenkiintoista, että kukaan ei ole millään tavalla tarttunut aiheeseesi.

Tässä on jälleen kerran asia, johon ei ole oikeaa eikä väärää vastausta. Terveydenhuollon ammattilaisten näkemyksen rinnalla kannattaa käyttää tervettä järkeä. Suomen lasten rokotusohjelma lienee tällä hetkellä erittäin tarkoituksenmukainen. Oleellisia haittavaikutuksia ei ole.

Muiden rokotusten osalta voi ihan hyvin tehdä henkilökohtaisen riskianalyysin. Perusterve aikuinen ei tarvitse esimerkiksi normaalia flunssarokotetta. Pahimmassa tapauksessa saat rokotteessa olevista antibioottijäämistä anafylaktisen shokin. No, selviäähän sekin allergia sitten. Joku voisi sanoa, että parempi rokotuksesta kuin leikkauksessa.

Sikainfluessarokotuksen tarpeellisuudesta en pysty ottamaan kantaa. Itse otin sen, koska arvelin, että ei siitä minulle mitään haittaakaan ole ja osallistun samalla kokonaissuojan rakentamiseen. En pysty arvioimaan, olisiko tilanteen alussa voinut päätellä, että epidemian puhkeamiseen ei tarvitse varautua.

Terveydenhuollon ammattilaisia kannattaa kuunnella. Mutta he käsittelevät aina suuria joukkoja. Yksilölliset ratkaisut täytyy päätellä itse. Ja myös ymmärtää, että jokainen päätös on aina lopulta oma päätös. Sekä tekeminen sen mukaan, mitä asiantuntijat suosittelevat, kuin suosituksista poikkeaminenkin.

Kouhkaaminen sitten suuntaan tai toiseen onkin ihan eri asia.

Toimituksen poiminnat