*

Hannu Oskala

Rauhaa rajalle – Natolla vai ilman?

Eräs varhaisimmista lapsuusmuistoistani on rauhanmarssilta Joensuussa. Vuosi on varmaankin ollut 1982. Torilla käytiin isin kanssa mieltä osoittamassa, sitten mentiin tavarataloon tapaamaan joulupukkia. Pelästyin tonttua pahan kerran ja sain lohdutukseksi suklaapötkön.

Isäni pasifismi oli varmasti taustalla siihen että itsekin suoritin asevelvollisuuteni siviilipalvellen.

Rauhanaate on myös turvallisuuspoliittisen ajatteluni keskiössä – en nähnyt sivariin astuessani vuonna 2002 Suomen asevelvollisuuteen perustuvaa puolustusratkaisua järkevänä. Enkä näe vieläkään. 2020-luvun sotilaallisia kriisejä ei ratkota sillä että metsässä kykkii mahdollisimman monta miestä rynnäkkökiväärien kanssa.

Pasifistisista lähtökohdistani minun on ollut vaikea hyväksyä myös Natoa, jonka voiman keskiössä oleva ydinpelote ei ole ratkaisu yhtään mihinkään, vaan yksi ihmiskunnan suurimmista ongelmista. Kehittämällä tappamisen koneistoja synnytetään sotaa, rakentamalla rauhan ja diplomatian mekanismeja rakennetaan rauhaa.
nato_logo
Vuonna 2008 kirjoitin pitkän blogin suhteestani Natoon. Halusin “Nato tunteilulla” -kirjoituksellani vastata Olli Kivisen ja Suomi-Atlantti -seuran “Nato ilman tunteilua” -pamflettiin. Kirjoitus tuntuu yhä ajankohtaiselta ja argumentaatio läheiseltä. Ymmärrän miksi 2008 olin jyrkän Nato-vastainen:

"Onko Suomi todellakin samaa “arvoyhteisöä” kaikkien Nato-maiden kanssa? Hyväksymmekö kyseenalaistamatta Yhdysvaltain voimapolitiikan Irakissa, “waterboarding”-kidutuksen ja Quantanamon vangit? Eikö Turkin ihmisoikeuspolitiikassa olisi parantamisen varaa?

En kykene näkemään turvallisuusuhkia yksioikoisen “Venäjä, Venäjä, Venäjä” -henkisesti. Toki hyökkäys idästä on läntistä realistisempi, mutta koko asettelu kertonee kuinka kaukainen asia suursota Euroopassa ylipäätään on. Ei ole Venäjän minkään aikavälin intresseissä hyökätä Suomeen. Molempien osapuolten tavoitteina tulisi olla uhkakuvien maalailun sijaan asteittainen jatkuva aseistariisunta. Naton tuominen Venäjän rajalle ei ole omiaan edistämään tätä kehitystä. Taloudellinen yhteistyö ja lähialueidemme demokraattisen kehityksen tuki sen sijaan on."

Veden virrattua Vantaanjoessa huomaan väitteleväni itseni kanssa aiheesta uudelleen. Suhtauduinko 2008 liian negatiivisesti Natoon? Vedinkö liian suorat viivat Yhdysvaltojen silloisen ulkopolitiikan ja Naton välille? Oliko Tanska syypää Abu Ghraibiin, Norja Quantanamoon? Suhtauduinko epärealistisesti pohjoismaisen puolustusyhteistyön tiivistämiseen?

Ja ennen kaikkea: oletinko Venäjän poliittisen ja taloudellisen kehityksen johtavan vääjäämättä kohti toimivaa kansalaisyhteiskuntaa ja länsimaista demokratiaa?

Viimeiseen kysymykseen vastaus on valitettavan selvä. Olin 2008 väärässä Venäjän suunnasta. Putinin ohjattu demokratia on selvästikin luisumassa kohti diktatuuria, jossa universaaleina pitämäni arvot kuten sananvapaus ja demokratia eivät ole kovassa kurssissa. USSR 2.0 – now with more bling and fancier cars.

Tämän virhearvion myöntämisen myötä koko kuvio muuttuu.


matushkat

Olli Kivisen Nato-argumentaation ytimessä oli ajatus läntisestä arvoyhteisöstä.

Suomen perinteinen turvallisuuspoliittinen peruslinja – puolueettomuus – ei syntynyt neutraalissa valintatilanteessa, jossa olisimme voineet itse päättää omasta asemastamme. On päivänselvää että aina 80-luvun loppuun asti “puolueettomuus” tarkoitti Suomelle vain epätoivoista yritystä pysytellä juuri ja juuri Neuvostoliiton valtapiirin ulkopuolella tai edes sen rajamailla. Vasta 90-luvulta lähtien, Neuvostoliiton romahdettua, Suomi on ollut vapaa tekemään itse valintojaan. Ja olemme tehneet niitä nopealla tahdilla suunnan ollessa selvä: olemme osa läntistä Eurooppaa, EU:ta ja demokraattista länsimaista arvoyhteisöä.

On myös päivänselvää että putinilaisen etupiiriajattelun vahvistuessa emme ole, emmekä halua tulla jälleen osaksi Venäjän reviiriä. Suomettuminen saa jäädä historiaan. Yhteistyötä ja avunantoa kehitetään EU:n ja Venäjän välillä tasa-arvoisesti, ei Kremlistä sanellen.

Olosuhteiden muututtua minun on pakko tarkastaa jyrkän kielteistä Nato-kantaani.

Vieläkään en suhtaudu sotilasliittoon kaikki kriisit ratkaisevana ihmeidentekijänä.
Vieläkään en pidä ajatusta sotilasmenojen kasvusta positiivisena.
Vieläkään en ole oppinut rakastamaan ydinpommia.
Vieläkään asevelvollisuusarmeija ei ole mielestäni toimiva puolustusratkaisu.
Vieläkin pidän hornetteja isojen poikien kalliina leluina.
Vieläkin pidän öljytankkerionnettomuutta Suomenlahdella todennäköisempänä turvallisuusuhkana kuin tankkeja itärajalla.

Mutta silti Nato-kantani alkaa liukua jyrkän kielteisestä “optioon” ja “optiosta” myönteiseen. Nato-jäsenyyden kannattajien argumentit vaikuttavat vuosi vuodelta uskottavammilta ja vastustajien perustelut tuntuvat kiertävän samaa kehää vaikka maailma, Nato ja Suomi ovat muuttuneet.


sotilasalue

Turvallisuuspoliittisen keskustelun Suomessa ei toivoisi kuitenkaan pysähtyvän vain Nato-kysymykseen. Turvallisuuspoliittinen tilannekuvamme vaatii laajentamista ja päivitystä. Toista talvisotaa ei ole luvassa, vaan globalisoituneessa maailmassa myös kriisit ovat globaaleja eivätkä uhkakuvat rajoitu vain sotilaallisiin. Miksei osaa palvelukseen kutsuttavista nuorista miehistä ja naisista kouluteta öljyntorjuntajoukoiksi? Eikö kehitysapuun osallistumalla voisi ratkoa ongelmia jo ennen kuin ne syntyvät?

Nato-jäsenyys olisi luonnollinen jatkumo Suomen ulkopoliittisen aseman kehityksessä. Me olemme osa Eurooppaa ja Nato on Euroopan turvallisuuspoliittinen ratkaisu. Se antaa meille mahdollisuudet toteuttaa kalleimmat asejärjestelmähankinnat yhteistyössä muiden arvopohjaltaan demokraattisten valtioiden kanssa. Lisäksi se on myös mekanismi, jolla Suomi osallistuisi Baltian turvallisuuden takaamiseen. Estlands sak är vår.

Kuudessa vuodessa on tapahtunut paljon. Ja vaikka yhä pidän itseäni pasifistina, olen valmis tarkistamaan Nato-kantaani. Elämme mielenkiintoisia aikoja, ystävät hyvät.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Oho! On tapahtunut jokin seuraavista:

a) nuori idealisti on ajan ja elämänkokemuksen myötä kasvamassa keski-ikäiseksi kyynikoksi
b) muuttunut suurvaltapolitiikka saa aikaansa seuraavan kansalaisen Suomessakin reagoimaan
c) kirjoittaja yksilönä on esimerkki mielenmuutoksesta, joka Suomessa on yleisestikin käynnissä
d) bloggaaja on menettänyt järkensä, minkä todistaa spekulointi Nato-jäsenyydellä
e) bloggaaja on tullut järkiinsä, ja samaa toivotaan muiltakin itsenäisestä puolustuksesta ja kansallisesta rauhantyöstä höpiseviltä änkyröiltä

Käyttäjän hannuoskala kuva
Hannu Oskala

Eivät liene toisiaan poissulkevia?

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Eivät tietenkään. On muuten mukavan maltillinen kirjoitus!

Ja sitten kenties se tärkein kysymys.

Kuinka ihmeessä sait kuvia tekstisi väliin? :)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #8

Komppaan Marttia: miten se teknisesti onnistuu useammalla kuvalla tuohon kokoon, ja kuinka saadaan blogille useita avainsanoja?

Käyttäjän hannuoskala kuva
Hannu Oskala Vastaus kommenttiin #9

Moi,

tavallaan nää kuvat on tullu ihan tuurilla. Ristiinblogaan kirjoitukseni tänne ja omille kotisivuilleni. Prosessi menee niin että julkaisen kirjoituksen ensin kotisivuillani, josta "kopipeistaan" sisällön suoraan tänne. Eli jos tsekkaatte sivun sourcen, niin nuo kuvat ovat kotisivujeni serverillä, ei täällä Uuden Suomen palvelimessa... Ja sattumalta kotisivupohjani rungon leveys on 655px, joka istuu myös tänne.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Pisteet siunulle siitä, että edes jossain asiassa uskallat myöntää tarkistaneesi kantaasi.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Tuo oli erittäin asiallinen kirjoitus ihmiseltä, joka suhtautui nihkeästi NATO:oon, mutta joka on joutunut muuttamaan näkökulmaansa tämän vuoden tapahtuminen takia.

Omaa näkökulmaani Suomen turvallisuuspolitiikkaan kuvaisin sanalla pragmaatikko. Ihmisenä en usko pasifismiin, koska mielestäni ihmisten epäitsekkyys on käytännössä aina rajallista. Sen sijaan ihmiset voivat olla rajattoman itsekkäitä. Mielestäni edelleen vanha kreikkalainen sanonta, jonka mukaan "vahvat tekevät mitä ja heikot kärsivät mitä heidän on pakko kärsiä", pitää paikkansa, valitettavasti.

Näkisin mielummin maailman, jossa valtioiden välisissä suhteissa kahdenkeskisillä ja moninkeskisillä sopimuksilla olisi enemmän merkitystä. Suomen turvallisuuspoliittisen intressin kannalta se, että Venäjä miehitti Krimin ei ollut pelkästään huolestuttavaa, vaan tällä toimella Venäjä rikkoi useita tekemiään sopimuksia.

Näitä sopimuksia ovat YK:n peruskirja (koskien valtioiden välisten kriisien rauhanomaista ratkaisemista), ETYK:n periaatteet (ns. Helsinki Accords) (koskien etenkin valtioiden välisten rajojen koskemattomuutta ja sekaantumattomuutta toisen valtioiden sisäisiin asioihin), Alma-Atan julistusta vuodelta 1991, Budapestin muistiota vuodelta 1994 ja sopimusta Mustanmeren laivastosta vuodelta 1997.

Lähteet:

http://www.unric.org/fi/perustietoa-yksta/13
http://en.wikipedia.org/wiki/Helsinki_Accords
http://www.bbc.com/news/world-europe-26481423

YK:n peruskirjan ja ETYK:n periaatteiden lisäksi etenkin Budapestin muistio oli erittäin tärkeä, koska siinä Ukraina luopui ydinaseistaan saaden USA:lta, Venäjältä ja Britannialta lupauksen, että nämä maat kunnioittavat Ukrainan alueellista koskemattomuutta. Budapestin muistio ei suojannut Ukrainaa Venäjän aggressiolta. Voidaankin kysyä, että kumpi on parempi tae eri valtioiden kansalliselle turvallisuudelle pitkällä tähtäimellä; sopimukset, joita voidaan aina rikkoa vai ydinase, oli se sitten oma tai jonkun liittolaismaan ydinase?

Käyttäjän AskoGabrielTuurna kuva
Asko Tuurna

Kohtuullisen järkevää pohdintaa vihreältä taholta, onhan se NATO ainoa viisas vaihtoehto uskottavaan puolustukseen. Tosin huomauttaisin Elisabeth Rehnin eilisestä lausunnosta ja siitä, että suomettuminen jatkui NL:n kaatumisen jälkeen, ja voi yhä hyvin (onko se sitten sitä uussuomettumista?):

"Rehn oli 90-luvun alussa puolustusministerinä. Nato-jäsenyys ei olisi onnistunut silloin millään.

– Kyllä se oli pientä poliittista pelkuruutta, voimakas katse itäänpäin, ettei haluttu ärsyttää. Vieläkin on näin, Rehn sanoo."

http://yle.fi/uutiset/jos_presidentti_kertoisi_oma...

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Hatunnostoni Hannu Oskalalle moraalisesta rohkeudesta esittää julkisesti hyvin johdonmukaisin perustein muuttunut kannanmäärittely.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Rauhan aate on Suomen kaltaiselle maalle ainoa mahdollinen. Tuntuu pahalta, kun monet suomalaiset näkevät asian niin, että liittyminen PUOLUSTUSLIITTOON tarkoittaa hyvästejä rauhalle. Naton kannattajia nimitellään sodan lietsojiksi ja kerrotaan, että liittolaisuus merkitsee sitä, että suomalaiset asevelvolliset joutuvat käymään USA:n sotia ympäri maailmaa. Tuo kaikki on pahimmanlaatuista propagandaa, jossa ei ole totuuden hiventäkään. Ikävä puoli tässä on se, että 57% suomalaisista uskovat tuon valheen. Kannattaisi kuitenkin ottaa itse asioista selvää. Voiko tosiaan 22 EU:n jäsenvaltiota olla väärässä. Voiko USA yhtenä Naton jäsenenä kävellä mennen tullen yli muiden 27 jäsenvaltion? En usko, mutta näin meille kerrotaan.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Nato on nykyisin puolustuksellinen rauhanliitto Euroopassa.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Olen itse noin 80-luvun puolivälistä, ellei jo aiemmin, ihmetellyt sitä miksi nimenomaan suomalaisia on pyritty mielipidemuokkaamaan mielikuvalla Natosta jonkinlaisena hyökkäysliittona tai jäsentensä itsenäisyyden menettäjänä kun reaalimaailmasta ei oikein sellaista esimerkkiä löydy.

No, 90-luvun alkupuolelle asti propaganda oli yhtä tehokasta ent itäblogin maissa. Ehkäpä siellä ihmisillä oli sattuneesta syystä paremmat valmiudet tunnistaa propaganda.

Ilmansuunta sellaisen mielekuvan alullepanijasta on toki itsestäänselvä; ikävintä että sitä on syötetty kotimaisten poliitikkojemme puhuvista päistä.

Nato ei suinkaan ole mikään välttämättömyys mutta ainoa vaihtoehto sille on myöntää ettei puolustuksemme ole läheskään samalla tasolla yksin eikä voi koskaan ollakaan vaikka puolustusbudjettimme satakertaistettaisiin. Prosentin tai kahden lisäykset tai leikkaukset eivät asiaa muuksi muuta.

Poliitikkojen tehtävä ei ole laskea maanpuolustuksemme uskottavuutta hyvien idänsuhteiden tai myöntyväisyyspolitiikan varaan vaan mitä siten jos ne suhteet kaikesta huolimatta pettävät. Meistä riippumattomista syistä. Puolustusliiton jäsenyys ei edes sulje pois mitenkään hyviä idänsuhteita vaan tasavertaistaa asemaamme uskottavana keskustelukumppanina

Nykyaikaisessa sursodassa Suomi ei pysty pysyttelemään ulkopuolella. Yksin ollessaan asemamme on kaikkein uhatuin. Maanriedolle emme voi mitään eikä voi Venäjäkään. Venäjälle sellaisessa tilanteessa olemme pelkkä hyödynnettävä kauttakulkualue matkalla Eurooppaan ja Skandinaviaan.

Käyttäjän SuperNinjaTurtle kuva
Tuomo Järvelä

Upea juttu ja hyvää pohdintaa, Hannu.

Todellakin, Estlands sak är vår.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Minun ei ole onneksi tarvinnut tässä aiheessa kääntää takkiani. Olen ollut Naton kannalla niin kauan kuin muistan. Armeija-aika 80-luvun alussa vain vahvisti käsitystäni.

Meillä oli Neuvostoliiton romahdettua tovi vapaampaa aikaa, jolloin onnistuimme liittymään Euroopan Unioniin, mutta Natoon liittyminen jäi valitettavasti tekemättä.

Jää nähtäväksi onnistutaanko jossain vaiheessa siinä vai joudummeko jatkamaan edelleen isolla riskillä näennäisen puolustuskykymme varassa.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Ihme juttu, ei yhtään vastakkaista kommenttia. Olisiko niin, että Hannu Oskalan tavoin, ihmiset ryhtyvät miettimään itse?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

NATO on alkanut saada kannatusta koko puoluekentän piirissä laidasta laitaan. Yleisen asenteen muuttuminen valtavirran jyrkän kielteisestä suopeaksi on hidas prosessi, koska niin monet joutuvat pyörtämään sanansa ja mielipiteensä.

Kansan syvien rivien piirissä muutos on vielä hitaampaa kuin politiikan aktiiviringissä, mutta sieltä se vähitellen heijastuu muuallekin. Gallupeissa on toistaiseksi näkynyt vain hivutuksen omaista kannatuksen nousua, mutta se voi jossain vaiheessa ottaa aikamoisen harppauksen.

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio

Olisikohan nyt pikemminkin niin, että aihetta on pureskeltu ad nauseam, ja natottajien myyntiväittämät yksi toisensa jälkeen paljastettu vääriksi?

Hannu Oskalan kaltaisia mielensä muuttajia on - ihmekös tuo, kun rähmällään "läntiseen arvoyhteisöön" (mikä naurettava ilmaisu - kunhan tarkistatte mitä nuo "arvot" ovat) oleva joukkio pyörittää propagandamyllyään?! Tämä pieni joukko kotimaisia NATO-intoilijoita käy päälle yhtä sitkeästi kuin muinoin Hedengrenin pölynimurikauppiaat. Ovatko kenties provikkapalkalla? Noh, Hannu antautui korkean paineen myyntitaktiikan alla, ja meni ostamaan. Niinkin voi käydä, kun ei pidä varaansa :)

Vielä kerran, ja ikuisuuksiin asti: NATO-jäsenyys on kallis ja väärä ratkaisu ongelmaan, mitä ei ole. Sen sijaan se aiheuttaa vaarallisia uusia ongelmia, jotka eivät enää ole Suomen itsensä hallittavissa.

(muokattu paremmin kirjoituksen aiheeseen liittyväksi)

Käyttäjän olavilaitala kuva
Olavi Laitala

"Vieläkään asevelvollisuusarmeija ei ole mielestäni toimiva puolustusratkaisu."

No mikä sitten olisi? Vaikka liittyisimme Natoon, ei sieltä tule kuin ilma- ja merivoimia, tiedustelua ja ehkä jotain erikoisjuttuja. Varsinainen likainen työ on hoidettava itse. Ikävä kyllä se tarkoittaa omaa (suurta) armeijaa (koska rintamaa on paljon), jossa siinäkin mahdollinen ammattiarmeija tekee likaisimmat / verisimmät työt.

Käyttäjän hannuoskala kuva
Hannu Oskala

Teknistyvä sodankäynti vaatii koulutetummat ja erityisesti paremmin varustellut joukot. Vastaavasti ne voivat olla pienemmät koska myöskään hyökkäys ei tule olemaan 1000km leveä rintama. Kuten kirjoitin, ei pidä varautua edelliseen vaan seuraavaan sotaan.

Itse olen pitkään kannattanut valikoivaa asepalvelusta, jossa aseellisen palveluksen suorittaisi selvästi nykyistä järjestelmää pienempi joukko. Siitä myös maksettaisiin asiallinen korvaus. Vastaa Vihreän liiton puolustuspoliittisia linjauksia.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Yleinen asevelvollisuus takaa Suomen maanpuolustuksen käyttöön laadullisesti parhaan aineksen kustakin ikäluokasta sen lisäksi, että se on ainoa tapa varmistaa Suomelle lukumääräisesti riittävät maavoimat puolustamaan koko valtakunnan aluetta, joka on eräs laajimpia valtioalueita Euroopassa.

On varauduttava siihenkin, että sodassa tulee tappioita ja maanpuolustajia kaatuu. Mistä silloin otetaan tilalle joukot, jotka voivat jatkaa taistelua? Reservin on oltava riittävä, eikä kestävää puolustusta voida rakentaa minkään suppean paraatijoukon varaan, olipa tällä kuinka ajanmukainen varustus tahansa.

Minkä valtion talous riittäisi ylläpitämään Suomen puolustuksen vaatiman miesvahvuuden jatkuvasti palveluksessa olevana ammattiarmeijana? Jos miehistön palkkataso olisi lähellä esim. poliisien palkkoja, eivät siihen riitä ainakaan Suomen veronmaksajien rahat. Puolustusvoimien henkilöstörakenne vuonna 2015, rauhan ajan henkilöstön määrän ollessa enintään 12 300, joista sotilastehtävissä palvelee noin 8 200 henkilöä, on kustannustehokas ja sotilaallisesti tarkoituksenmukainen ratkaisu, jos reservistä saadaan sodan ajan vahvuudeksi 230 000 hyvin varustettua sotilasta.

Paljonko on "asiallinen korvaus"? On pelkästään eduskunnan valinta, mikä on varusmiehen päiväraha tai kotiutusraha - ilman muuta kannatan niiden sosiaalisten epäkohtien korjaamista, joista "talkoisiin" meidän kaikkien turvallisuuden hyväksi osallistuvat nykyisin joutuvat kärsimään. Mieluummin toki maksaisin varusmiehille kuin monenkirjaville poliittisille loisille Arkadianmäellä ja puoluetoimistoissa. Jos halutaan teknisiin erikoistehtäviin enemmän pitkälle koulutettuja ja paremmin varusteltuja joukkoja, ei ole nykyäänkään mitään periaatteellista estettä värvätä sopimussotilaita niin paljon kuin tarvitaan. Ei koko järjestelmän perusteita tarvitse muuttaa sen takia.

Siviilipalvelusta pidän täysin turhana järjestelmänä ja sijoittaisin siihen haaskatut rahat mieluummin varusmiespalveluksen kehittämiseen. Aseellisesta palveluksesta kieltäytyville palveluskelpoisille asevelvollisille olisi säädettävä riittävän suuri ylimääräinen vero kompensoimaan sitä helpotusta, jonka he saavat välttämällä sen määräaikaisen henkilökohtaisesta vapaudestaan luopumisen, kuriin alistumisen, fyysisen ponnistelun ja yhteiskunnan hyväksi käytettävän ajan, jota varusmieskoulutus merkitsee. Riittävä tarkoittaisi suuruusluokaltaan tässä yhteydessä keskituloiselle vähintään uuden premium-henkilöauton hintaa, jonka maksuaika voitaisiin sitten jakaa useille vuosille, vaikka samalle ajalle jonka reserviläinen on velvollinen astumaan palvelukseen käskettäessä. Kustannukset ja kaikki teatteri totaalikieltäytymisten ympärillä jäisivät samalla historiaan.

Ammattiarmeijan yrittäminen meille olisi kardinaalivirhe, josta Ruotsi on havainnollinen esimerkki. Puolustuskyky amputoitiin Ruotsin virheellä kertaheitolla vain viikon kestäväksi, kuten sikäläinen Försvarsmaktenin komentaja totesikin julkisesti. Ruotsalaisten fiaskosta on syytä ottaa visusti oppia, siihen verrattuna tällä hetkellä turvanamme oleva asevelvollisuus- ja reserviläisjärjestelmä on varsinainen kansallisaarre, josta ulkomailla meille ollaan jo kateellisia (ja hyvästä syystä).

Ammattiarmeija olisi paitsi suhteettoman kallis ja määrällisesti riittämätön, myös miehistöltään laadullisesti huonompi. Ikäluokan lahjakkain ja motivoitunein RUK-aines ei siihen värväydy, koska siviilin työelämässä maksetaan heille paremmin. Kerrannaisvaikutuksena tällöin myös upseerin uralle koulutettaviksi ei valikoidu saman tasoisia RUK:n suorittaneita hakijoita kuin tällä hetkellä, vaan taso laskee ja ennen pitkää näkyy koko komentoketjun kaikissa sotilasarvoissa kenraalikuntaa myöten. Eli karhunpalvelus kansalliselle edulle olisi todella paha toistamalla Ruotsin virhe.

Jari Rauhala

Kuulisin mielelläni mihin tietoihin käännös ajattelussasi perustuu?
Suomalaisen valtamedian uutisointi ja "asiantuntijoiden" puheet ovat monet kerrat tarkistusten jälkeen osoittautuneet virheellisiksi. Aivan kuin niissä olisi ollut ohjurina "nato-myönteisyys". Helsingin Sanomat on tosin muistaakseni jo 2006 tuonut esille kannattavansa natoa, joten sen yhtiöiden uutisointi ja haastateltavien valinta ei sinällään herätä ihmetystä.

Käsittääkseni molemmat suurvallat pyrkivät joko laajentumaan tai turvaamaan etujaan, tai suurbisneksensä etuja. Ja valitettavan vähän jos ollenkaan, olemme saaneet lukea valtamedioista isompaa kuvaa, jossa on käsitelty mm. Mustan Meren alueen luonnonvaroja ja niiden kuljetusreittejä, jolloin avautuu aivan toisenlainen kuva, mitä valtamediamme on yksipuolisesti esiin tuonut.

Mutta kuten kysyin, niin onko muita tietolähteitä?

Pasi Pekkinen

"Suomalaisen valtamedian uutisointi ja "asiantuntijoiden" puheet ovat monet kerrat tarkistusten jälkeen osoittautuneet virheellisiksi."

Ja tämä on todistettu minkä toimesta - RT:n?

jk. kirjoituksesi suomenkieli on paikkapaikoin hieman ontuvaa, mikä lie äidinkielesi "Jari"?

Jari Rauhala

Oletin että suomenkielen kokeet jäi jo aikanaan Sodankylän ylä-asteelle tai lukioon, mutta jos tässä on joku uusi Eu-direktiivi ja sinä suomenkielen lehtorina sitä valvomassa, niin laita säädös tänne. Noudatan mielelläni niitä, kunhan vain ovat tiedossa.

Voi tutkia viimeisten kuukausien aikana Etyj:in raportointia verrattuna valtamedian "raportointiin" Venäjän armeijan osastoista Ukrainassa. Jokainen saa valita uskonsa kohteen ja siihen lähteikseen kapeat tai laajemmat kuvat.
Myös alueloukkaukset lentokoneilla, joista selvinnyt vähemmän dramaattisia syitä tai niitä ei edes ole ollut, mutta niiden pohjalta on harjoitettu lujaa lietsontaa (Iltalehti: Pommikoneet tulossa suomeen?). Viimeinen oli tämä tutkimusalus, josta joku majuri ehti jopa kertomaan Ylen-aamussa, että on merkki Venäjän suurvaltapyrkimyksistä ja kuinka sekin osoittautui ankaksi. Muutamia mainitakseni. Viimeisimmän oikaisi PV:n komentaja sanomalla että ei mitään dramatiikkaa, miksi olisi todellisuudessa ollut?

Yksi myös keskeisin ristiriita perustuu Kenraali Gustav Hägglundin ja suurlähettiläs Talvitien puheisiin. Kiinnostava yhtymäkohta on se, että kumpikin tuo varsin erilaista viestiä kuin nato-myönteiset "asiantuntijat" ja media. Molempien puheista kuuluu järki, joka ilmeisesti perustuu laajempaan geo- ja suurvaltapoliittiseen tietämykseen ja kokemukseen. Siihen mistä media ei kerro.

TSN-Gallubissa oli gallub ja 43% suomalaisista oli siinä halukas jäämään paikalleen sodan syttyessa. Voi olla oikean suuntainen, kun miettii miten nato-kysymyskin jakaa kansaa. Vähemmän kuin puolet. Ei kerro minulle maanpuolustustahtoiselle kovin vakuuttavaa tarinaa puolustustahdosta.

Paperilla armeijamme miesvahvuus on vahva, samoin naton artikla 5, kuten myös nato-myönteisten perustelut, jos ei ota huomioon laajempaa kuvaa. Vielä on mahdollisuus muistuttaa, että ne kaikki ovat vain paperia.

Ps Pitäisikö kysyä sinulta "Pasi" kuka palkkasi maksaa? Esimerkkinä kirja "gekaufte Journalisten", joka aiheutti Saksassa pommin. Siinä selvitettiin miten journalisteja oli ostettu lännen palvelukseen manipuloimaan uutisointia.
Peruskysymykseni oli osoitettu blogin kirjoittajalle, koska on myös voinut tulla uutta tietoa, jonka perusteella voi tarkistaa kantansa?

Pasi Pekkinen Vastaus kommenttiin #23

1) Toisen kappaleen ensimmäisestä lauseesta puuttuu subjekti. Kirjoituksesi sisältää runsaasti muitakin kieliopillisia virheitä, joiden perusteella vaikutat enemmän Tiltulta kuin aidolta. Mutta en puutu siihen tässä tämän enempää. (Okei - puutun mm. kohdassa 4)
2) En myöskään jaksa puuttua epämääräisiin viitteettömiin ja sisällöttömiin vihjailuisi sen enempää.
3) Aiemmin kritisoit "asiantuntija" - uskoa, ja sitten mainitset keskeisinä todisteinasi Hägglundin ja Talvitien. Eivätkö nämä asiantuntijat olekaan "asiantuntijoita", ja jos eivät, niin miksi lainausmerkit eivät päde heihin? Edellisenä mainitun todistajan mielipiteitä on kommentoitu mm. Täällä: http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174632-h...
4) Okei niputetaan vielä: "gallubbissa" ei suomenkielessä ole pehmeää peetä
5) Palkanmaksajasta puheen ollen: kerro Putinille sellaiset terveiset, että hänen valheellinen propagandansa ei (toistoista huolimatta) mene läpi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #26

"Toisen kappaleen ensimmäisestä lauseesta puuttuu subjekti."

Tarkoittanet siis tuota "Voi tutkia ...".

Tuossa yhteydessä se tosin vaatisi subjektia täydellisen oikeakielisyyden mukaisesti, mutta hyvin usein todetaan, että "voi mennä sieneen", "voi tienata rahaa" t.m.s.

Lienee aika paranoidista tuon perusteella spekuloida häntä "Tiltuksi". Kieliasu on muutoin aivan normaalin suomalaisen kirjoittamaa eikä edes sieltä huonoimmasta päästä lähestulkoonkaan.

Pasi Pekkinen Vastaus kommenttiin #28

Hyvä Tiltu-2 aka Juha Kuikka:
1) kolmas kappaleesi (tai siitä alkaen kirjoituksesi) kieliasu on ns. huonoa suomea
2) yleisesti ottaen en ole kovin usein törmännyt siihen, että kantasuomalainen aloittaisi mitään lauseella [subjekti puuttuu] "voi" [jokin verbi] "jotain"
3) t.m.s. ei ole kovin moderni suomalainen tapa ilmaista mitään

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Naton oma kanta ydinaseisiin on se, että pyritään maailmaan ilman ydinaseita, mutta niin kauan kun niitä maailmassa on, Nato säilyy ydinasevoimaisena puolustusliittona. Tämä kanta lienee hyväksyttävä Oskalalle.

“It commits NATO to the goal of creating the conditions for a world without nuclear weapons – but reconfirms that, as long as there are nuclear weapons in the world, NATO will remain a nuclear Alliance.”

“Strategic Concept for the Defence and Security of the Members of the North Atlantic Treaty Organization Adopted by Heads of State and Government at the NATO Summit in Lisbon 19-20 November 2010”
http://www.nato.int/nato_static_fl2014/assets/pdf/...

Ydinaseista on kylläkin toistaiseksi ja viimeiset 70 vuotta ollut se hyöty, että ei ole enää käyty maailman vahvimpien valtioiden välisiä suursotia. Ei niitä voi maailmasta poiskaan keksiä, vaikka ei ydinpommia rakastaisikaan.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Mikä luulet olevan tuon "arvyhteisön" ja sen NATOn motiivin olevan puolustaa sotilaallisesti Suomea, kun se ei ole puolustanut Ranskaa, Isoa-Britanniaa, Kreikkaa, Turkkia eikä Kyprosta, vaikka kaikki nämä ovat sotilaallisen konfliktin aikaan olleet NATOn "suojeluksessa"?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Missä sotilaallisissa konflikteissa peruskirjansa tarkoittamalla alueella Nato ei ole puolustanut Ranskaa, Isoa-Britanniaa, Kreikkaa eikä Turkkia näiden pyytäessä apua liittolaisiltaan Artikla 5:n nojalla?

Mistä lähtien Kypros on ollut Naton jäsen? Muuthan eivät toki ole missään "suojeluksessa".

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

NATO on sotilasliitto, ei valtio. Kaikki jäsenet ovat siis NATOn "suojeluksessa", kuten kirjoitin.

NATOn perussopimuksen mukaan hyökkäys yhtä vastaan on hyäkkäys kaikkia vastaan. Hyäkkäyksen kohde useimmiten pyrkii puolustautumaan, eikö?

Ranska joutui alueellaan Neuvostoliiton järjestämän hyökkäyksen kohteeksi 50-luvulla (Algeria, Pariisi).

Iso-Britannia joutui Argentiinan hyökkäyksen kohteeksi Falklandilla.

Turkki on hyökännyt Kreikkaa vastaan.

Kreikka on hyökännyt Turkkia vastaan.

Kaikki nämä ovat sopimusehtojen mukaan hyökkäyksiä kaikkia NATO-maita vastaan.

NATO antoi Kyprokselle turvatakuut vastineeksi Iso-Britannian laivastotukikohdasta. Turkki hyökkäsi tähän NATOn turvatakuun saneeseen valtioon.

Ja mitä teki NATO?

EI MITÄÄN.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #30

Esittivätkö hyökkäyksen kohteeksi joutuneet Naton jäsenmaat näissä tapauksissa pyynnön puolustusliiton tuesta Artikla 5:n nojalla?

Epäilen, että tältä osin olet käsittänyt väärin. Ellei apua ole pyydetty, ei sitä myöskään tyrkytetä.

Toimituksen poiminnat