Populismi http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133663/all Thu, 15 Nov 2018 05:35:00 +0200 fi Höpöhöpöä suolaputkesta http://jyriastokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264190-hopohopoa-suolaputkesta <p>&nbsp;</p><p>Ympäristönsuojelijat ovat ottaneet hanakasti kantaa Fortumin aikeisiin käynnistää tuhkankäsittelylaitos Yyterissä. Ihmiset pitivät kesällä toisiaan kädestä ja toivoivat, ettei vesiämme pilata. Yhteishenkeä ei kuitenkaan pilannut tiedon määrä, vaan bileitä paransi ideologinen tunteiden palo. Tästä on jo monta kertaa kirjoitettu faktatekstiä tässäkin aviisissa, mutta kun lukee vihreät linssit silmillään, ei näe kuin oman kuplan tekstejä. Alarmistit tietävät totuudesta yhtä paljon kuin sika sputnikista.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kansanliikehdintä on tietysti hienoa vaikuttamista ja sitä tulee käyttää jatkossakin, yhteisten asioiden ajossa. On mielenkiintoista nähdä, että kansanliikkeet ovat täysin eriarvoisia. Toiset kuvaillaan moderneina, yhteiskuntaherännäisinä pelastajina, jotka pyyteettömästi taistelevat ilkeää likakoneistoa vastaan. Toiset nähdään huru-ukkojen öyhötyskerhoina, jotka foliohatut päässä puhuvat sitä, mitä mieleen tulee. Kummatkin näistä ryhmissä ovat omasta mielestä oikeassa, sehän se vaarallista on, kun tietää toisten olevan väärässä. Myös medialla on oma lusikka tässä eriarvoistamisessa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Surkuhupaisaa on, että nyt maalataan suolapiruja seinille ja heitetään tuhkaa päälle, mutta tuulivoimalaa rakentaessa ollaan hiljaa. Outoa että faktoja kuunnellaan vain silloin kun se itselle sopii eikä oteta selvää, vaikka Fortum on erittäin avoimin sylein sitä jakanut. Venatorin tai ko. tehtaan jäteputki on loppunut vuosikymmenet samaan kohtaan. Sitä jopa lyhennettiin entisestään, kun ei edes heidän verrattaen massiivisilla jätemäärillään voitu todeta vaaraa. Miksei jäteputken päällä ole itketty verisiä ympäristökyyneliä tätä ennen.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Onnittelen porin päättäjiä pitkänäköisyydestä ympäristönsuojelussa. Tuhkankäsittelylaitos on juuri oikea askel eteenpäin, kohden vastuullista jätehuoltoa, sekä Suomessa että muualla maailmassa. Käsitelty tuhkamassa menee pieneen tilaan ja täyttää kaikki EU-byrokratian vaateet. Suola, joka mereen liuotetaan, on määrältään niin pieni, että sitä ei voi havaita, kun ottaa huomioon meren normaalin suolavaihtelun. Pori toimii kerrankin edistyksellisesti, jätteenpolton valonkantajana eikä maailmanlopun megafonipiipareiden tanssijana. Poriin tullaan katsomaan pilottihanketta eri maista, samalla saa näkyvyyttä muut tuotantovalmiudet ja osaaminen.&nbsp;</p><p><img src="https://ssl.gstatic.com/ui/v1/icons/mail/images/cleardot.gif" /></p><p>Jyri Astokari</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Ympäristönsuojelijat ovat ottaneet hanakasti kantaa Fortumin aikeisiin käynnistää tuhkankäsittelylaitos Yyterissä. Ihmiset pitivät kesällä toisiaan kädestä ja toivoivat, ettei vesiämme pilata. Yhteishenkeä ei kuitenkaan pilannut tiedon määrä, vaan bileitä paransi ideologinen tunteiden palo. Tästä on jo monta kertaa kirjoitettu faktatekstiä tässäkin aviisissa, mutta kun lukee vihreät linssit silmillään, ei näe kuin oman kuplan tekstejä. Alarmistit tietävät totuudesta yhtä paljon kuin sika sputnikista. 

 

Kansanliikehdintä on tietysti hienoa vaikuttamista ja sitä tulee käyttää jatkossakin, yhteisten asioiden ajossa. On mielenkiintoista nähdä, että kansanliikkeet ovat täysin eriarvoisia. Toiset kuvaillaan moderneina, yhteiskuntaherännäisinä pelastajina, jotka pyyteettömästi taistelevat ilkeää likakoneistoa vastaan. Toiset nähdään huru-ukkojen öyhötyskerhoina, jotka foliohatut päässä puhuvat sitä, mitä mieleen tulee. Kummatkin näistä ryhmissä ovat omasta mielestä oikeassa, sehän se vaarallista on, kun tietää toisten olevan väärässä. Myös medialla on oma lusikka tässä eriarvoistamisessa. 

 

Surkuhupaisaa on, että nyt maalataan suolapiruja seinille ja heitetään tuhkaa päälle, mutta tuulivoimalaa rakentaessa ollaan hiljaa. Outoa että faktoja kuunnellaan vain silloin kun se itselle sopii eikä oteta selvää, vaikka Fortum on erittäin avoimin sylein sitä jakanut. Venatorin tai ko. tehtaan jäteputki on loppunut vuosikymmenet samaan kohtaan. Sitä jopa lyhennettiin entisestään, kun ei edes heidän verrattaen massiivisilla jätemäärillään voitu todeta vaaraa. Miksei jäteputken päällä ole itketty verisiä ympäristökyyneliä tätä ennen. 

 

Onnittelen porin päättäjiä pitkänäköisyydestä ympäristönsuojelussa. Tuhkankäsittelylaitos on juuri oikea askel eteenpäin, kohden vastuullista jätehuoltoa, sekä Suomessa että muualla maailmassa. Käsitelty tuhkamassa menee pieneen tilaan ja täyttää kaikki EU-byrokratian vaateet. Suola, joka mereen liuotetaan, on määrältään niin pieni, että sitä ei voi havaita, kun ottaa huomioon meren normaalin suolavaihtelun. Pori toimii kerrankin edistyksellisesti, jätteenpolton valonkantajana eikä maailmanlopun megafonipiipareiden tanssijana. Poriin tullaan katsomaan pilottihanketta eri maista, samalla saa näkyvyyttä muut tuotantovalmiudet ja osaaminen. 

Jyri Astokari

]]>
0 http://jyriastokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264190-hopohopoa-suolaputkesta#comments Fortum Kansanliike Luonnonsuojelu Populismi Pori Thu, 15 Nov 2018 03:35:00 +0000 Jyri Astokari http://jyriastokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264190-hopohopoa-suolaputkesta
Militantin läntisen liberaalidemokratian puolustusstrategia http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262743-militantin-lantisen-liberaalidemokratian-puolustusstrategia <p><em><strong>Militantin läntisen liberaalidemokratian puolustusstrategia</strong></em></p><p><em>Yritys ymmärtää ajattelua, ideologiaa, ristiriitaa</em></p><p><em>*</em></p><p><strong>Militanteimmat läntisen liberaalidemokratia</strong> puolustajat käyvät järjestelmän kriitikoiden päälle kuin yleinen syyttäjä.&nbsp;</p><p>Nämä järjestelmävahdit tahtovat hiljentää kritiikin, ja nujertaa systeemivirheiden lannoittamasta maasta nousevat protestit kuin takkuiset ohdakkeet.&nbsp; Nämä sokeuteen asti ideologiset taistelijat eivät ymmärrä tuhoavansa todisteita, käydessään taudin tuottaman protestikasvuston kimppuun.&nbsp;</p><p>Itse tauti, uppoavan lännen kohtalokas tauti, jää heiltä huomiotta.</p><p>Ja kuitenkin: <strong>Läntisen Liberaalin Demokratian (LLD)</strong> kriitikot ja protestoijat ovat systeemin kanarialinnut.&nbsp; Ne reagoivat ensin.&nbsp; Ne varoittavat.&nbsp; Ne antavat signaalin.&nbsp; Signaaliin kannattaa reagoida tarkoituksenmukaisesti.&nbsp; Ei parane nuijia viestintuojaa.</p><p>*</p><p>Eilen kotipöydälle ilmestyneestä korkeatasoisesta aikakauskirjasta luen &rdquo;<strong>kirjoituksia uppoavasta lännestä</strong>&rdquo;.</p><p>Siinä esitellään pari läntistä teosta, siitä &rdquo;mitä on populismi?&rdquo; ja &rdquo;tyranniasta&rdquo; &ndash; opetuksia 1900-luvusta.</p><p>Tutkija myöntää heti kärkeen, että &rdquo;<em>Läntiset liberaalit demokratiat puoluejärjestelmineen ovat kriisissä</em>&rdquo;, joskaan kriisi ei ole ensimmäinen, vaan muistuttaa maailmansotien välistä aikakautta.&nbsp;</p><p>2000-luvun ongelmien vertauttaminen ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen levottomuuksien ja diktatuurien aikaan, jolloin usko pienten valtioiden mahdollisuuksiin moniaalla hiipui, ei ole millään muotoa uusi ajatus.&nbsp; Mutta yhtäläisyyksien vetäminen kansallisvaltioiden huojunnan 1920-1930 &ndash;luvuilla ja nykyisen pitkälle monoteistisen talouden yksinvallan leimaaman Lännen välillä on kyllä perusteetonta.&nbsp; Etenkin jos asia pelkistetään niin pitkälle kuin tässä:</p><p>&rdquo;<em>Viime kerralla <strong>samanlainen</strong> kriisi huipentui demokratian kukistumiseen Italiassa, Portugalissa, Saksassa, Espanjassa ja melkein koko itäisessä Euroopassa, maailmansotaan ja kansanmurhaan</em>&rdquo;.&nbsp;</p><p>*</p><p>Britannialainen historioitsija <strong>Eric Hobsbawm</strong> näkee teoksessaan <strong>Äärimmäisyyksien aika (1914&ndash;1991</strong>) &rdquo;<em>lyhyen 1900-luvun</em>&rdquo; syvävirtoja ja pyrkii nostamaan esille kehityskulkuja sekä vuosisadalle tunnusomaisia piirteitä. &nbsp;Kahden maailmansodan vuosisata voidaan perustellusti nähdä ideologioiden aikana, pitkälle sekularisoituneet valtiot ja kansakunnat loivat ideolgisia jännitteitä ja konstellaatioita.</p><p>Nykypäivän vastakkainasettelu Läntisen liberaalin demokratian oloissa näyttää&nbsp; huomattavasti vähemmän ideologisilta kamppailuilta ja huomattavasti enemmän &rdquo;vain&rdquo; ja puhtaasti taloudellisilta kamppailuilta; ekonosentriseltä rimpuilulta, jossa kansakuntia piiskataan tehostamaan ja tuotoistamaan elämäänsä kilpailukyvyn ja taloudellisen menestyksen autuaallisessa jumalanpalveluksessa.</p><p>Tämän <strong>jumaltalouden</strong> (<em>talous on kultainen vasikka, johon kaikki keskittyy ja jolle alisteiseksi kaikki on asetettu, alistett</em>u) ylikorostunut ja suorastaan uskonnollinen monoteistinen asema, joskin ilman yleisiä uskonnolle tyypillisiä armon ja tyyneyden elementtejä.&nbsp; Läntisen liberaalin demokratian talous ja elämä ei koskaan nuku.&nbsp; Se pyrkii ylivertaisiin tuottoihin öisinkin, ja etenkin öisin.&nbsp; Yliyön sijoitukset vaurastavat eniten.</p><p><strong>&nbsp;Ideologiat</strong> tuntuvat jääneen huomattavasti enemmän retoriikan rooliin. Tosin kyynisesti ajatellen aina, myös viime vuosisadalla, kamppailua on käyty taloudellisista eduista, nykyään tätä kamppailua käydään vain <em>ideologisista rakennelmista riisuttuna</em>.</p><p><strong><em>Läntinen markkinahurmos ja rajattoman kasvun hybris</em></strong> ovat uskonto ilman uskontoa.&nbsp; Se on ajettu ihmisten tajuntaan niin läpäisevänä ideana, että emme enää erota sen ideologisia lähtökohtia ja kantimia, vaan enimmäkseen koemme sen toisaalta oman elämämme kantavana voimana, kaiken hyvän tuojana ja mahdollistajana, - sekä kansakunnan tasolla yhteiselon ehtona ja toteuttajana.&nbsp; Rahan, talouden, vaurauden.</p><p>*</p><p><strong>Kasvu, vauraus ja hyvä elämä</strong> ovat &ndash; kauniisti sanottuina &ndash; ne läntisen demokratian evankeliumin perusteet, joilla tätä ilosanomaa jaetaan ja pakotetaan tajuntoihin.&nbsp; Mutta <strong>tässä autuaassa sanomassa on musta pukinsorkka</strong>, joka tehokkaasti itse sanomasta deletoidaan pois, muutenhan se tärvelisi ja tyhjentäisi merkityksettömiin kaiken hienon viestin, jota kansakunnille suunnataan.</p><p>Samaan aikaan, kun maailmasta ja ennen kaikkea Lännestä on tehty <strong>kaikkien aikojen tehokkain talouskone</strong>, rahatehdas, tuotannon tyyssija, joka tuottaa valtaosan koko maailman ihmiskäsien ja aivojen aikaansaamasta aineellis-henkisestä tuotannosta, tämä järjestelmä on pilattu tuhoisasti sillä, että <strong>syntyvä lisäarvo jakautuu</strong>; täysin epäloogisesti hyvin harvojen saaliiksi.&nbsp;</p><p>*</p><p><strong>Kuuta kullaista katso</strong></p><p>Kun näytän sinulle kuuta, sinä katsot sormeani.&nbsp;</p><p>Voi, veljeni, miksi iso kuva, taivaankannen laajuinen, aina häipyy näkökentästä, ja huolellisen katseen suunta takertuu sormeen, joka ei edes ole keskisormi?</p><p><em>Miksi kanarialintu tapetaan ensimmäisenä?</em></p><p>*</p><p><strong>Lännen murhe</strong></p><p>&rdquo;Tällä hetkellä länttä <strong>jäytävät erityisesti</strong> <strong>oikeistopopulismi </strong>ja oppinsa nykypäivään päivittäneet <strong>fasistiset </strong>liikkeet, jotka ovat löytäneet oikeistopopulistisista puolueista <strong>kanavan poliittiseen valtaan</strong>.&rdquo; (vahvennus vh:n)</p><p>&rdquo;Niiden tukena on Venäjän propaganda- ja hybridivaikuttamiskampanja, jonka tavoitteena on <strong>horjuttaa läntisiä yhteiskuntia sisältäpäin </strong>keskinäistä <strong>epäluottamusta</strong> lietsomalla.&rdquo;</p><p>Näen että tässä puututaan oireisiin ja yhteiskunnalliseen reaktiiviseen vasteeseen, kun pohjalla on tauti, ja paha tauti onkin.</p><p>Sen sijaan, että LLD pyrkii &rdquo;<em>tunnistamaan ja katkaisemaan kehitys kohti autoritarismia</em>&rdquo;, sen pitäisi kaikelta ylivertaisuudeltaan ja omahyväisyydeltään kyetä kriittisesti ja analyyttisesti tarkastelemaan <strong>Lännen järjestelmää kuormittavia vikoja ja rakenteita</strong>, jotka synnyttävät näitä ns. populistisia liikkeitä joista eräiltä osin voidaan nähdä fasistisiin elementteihin vivahtavia piirteitä.&nbsp;</p><p>Pelkkä keskittyminen reaktiivisten kansalaispalautteiden, ilmenivät ne sitten äänestyskäyttäytymisenä tai katumielenosoituksina, sosiaalisen median myllytyksenä tai muina irtiottoina liberaalidemokratian kaanonista, ei johda mihinkään.&nbsp; Korkeintaan tuollainen nitistävä, mitätöivä ja täydelliseen hiljentämiseen tähtäävä mestarointi voimistaa koetun todellisuuden nurjamielisyyttä ihmisten mielissä, ja lujittaen vahvistaa protestia eri ilmenemismuodoissaan.</p><p>Oikeistopopulismi!&nbsp; Siinäkö Lännen suurin järjestelmää <strong>jäytävä</strong> ilmiö?</p><p>Minä näen asian täysin toisin.&nbsp; <strong>Jäytävät voimat jylläävät</strong> jossain suuren kuvan keskiössä, talouden ja finanssipelin ytimessä, siinä virtuaalis-maksimaalisessa myllyssä, joka imee ihmisten ja kansakuntien voimavedet ja roikuttaa tyhjiin karstatut kohteet, siinä missä hyödyt ja voimat separoituvat isoihin keskiökauhoihin.</p><p>Jäytävät voimat ovat voimia ja pelirakenteita, jotka tuhoavat elämää ja ihmisiä, ihmisten unelmia ja käytännöllisiä mahdollisuuksia.</p><p>Jäytävät voimat ovat järjestelmiä ja asetelmia, jotka ovat kaiken kansanvaltaisen tahdon ja voiman ulkopuolella, tavoittamattomissa.&nbsp;</p><p>Jäytävät voimat ovat liberaalidemokratian synnyttämiä frankensteinin hirviöitä.&nbsp; Me joudumme elämään niiden vaikutuksen alaisena, emme pääse niistä eroon, emme voi sanoa niille ei, tai ainakin eimme kaikuu tehottomana seinille.</p><p>Jäytävät voimat eivät nuku.</p><p>*</p><p><strong>Populismin tunnistaminen ja katkaiseminen </strong></p><p>Tämän pitäisi kirjoittajan mukaan tapahtua &rdquo;ennen kuin on liian myöhäistä&rdquo;.</p><p>Itsestään se ei kuitenkaan tapahdu:</p><p>&rdquo;<em>Tarvitaan kansalaisten, poliitikkojen ja viranomaisten tietoista ja avointa ryhmittymistä demokratian, perustuslaillisen hallintotavan ja yhteiskunnan instituutioiden tueksi</em>&rdquo;.&nbsp;</p><p>Herää vain aiheellinen kysymys, <strong>miten ihmiset</strong>, jotka näkevät systeemin tuhoisat vaikutukset omassa elämässään, &rdquo;<em>tietoisesti ja avoimesti</em>&rdquo; asettautuisivat puolustamaan tuollaista järjestelmää?</p><p>Miksi he sen tekisivät? <em>Miksi puolustaa finanssijärjestelmää</em>, joka on kaiken demokraattisen vaikutuskeinoston ulkopuolella?&nbsp;</p><p><strong>Miksi</strong> puolustaa sellaista finanssi-demokratiaa, joka se demokratia on, jota kirjoittaja tarkoittaa?&nbsp; <strong>Miksi </strong>nousta puolustamaan sellaista &rdquo;perustuslaillista hallintotapaa&rdquo;, joka on mahdollistanut, luonut ja tukee ja ylläpitää nyt nähtävän ja koetun finanssivaltaisen yksinvallan, rahan diktatuurin ja markkinoiden anarkian?&nbsp; Kuka niin hullu olisi?</p><p><strong>Miksi ryhmittyä</strong> &rdquo;<em>tietoisesti ja avoimesti</em>&rdquo; sellaisten yhteiskunnallisten instituutioiden tueksi, jotka pönkittävät tätä menoa, alistavat ihmistä ja nujertavat elämää?&nbsp; Miksi kukaan sellaista tekisi?</p><p>Kapinallisen kynän näkökulmasta kirjoittajan heittämä haaste astua tukemaan tuollaisia rakenteita kajahtaa tyhjiin.&nbsp; Kapinallisen silmän näkökentässä tuollainen kutsu peijaisiin on silkkaa mielettömyyttä.&nbsp; Kapinallisen korvan tuollainen seireenilaulu täyttää rumalla vaikulla ja korva haluaa sulkea tuollaisen kanavan.</p><p>*</p><p><strong>Populistiset liikkeet suhteessa liberaaliin demokratiaan</strong></p><p>Joidenkin tutkijoiden näkökentässä&nbsp; &rdquo;populistit <strong>eivät toimita jotain demokratian kannalta hyödyllistä tehtävää</strong>&rdquo;.&nbsp;</p><p>Osa, ainakin eriytynyt osa, populistista &rdquo;eivät ole <strong>uhka</strong> pelkästään <strong>liberalismille</strong>, vaan <strong>demokratialle </strong>sinänsä&rdquo;.</p><p>Tämä koulukunta ei näe populismissa mitään hyvää.&nbsp; Se kieltää populismilta kaiken positiiviseen vivahvahtavankin roolituksen.&nbsp; Se ei tunnusta populismille edes &rdquo;kansanvallan korjausliikkeen tai varaventtiilin&rdquo; vaatimatonta osaa.</p><p>Päinvastoin siellä nähdään populismi bakteeriakin pahempana:</p><p>&rdquo;<strong><em>Demokratioiden vaivoihin populisti ovat tautia pahempi lääke</em></strong>&rdquo;.</p><p>Tämä jos mikä on radikalismia: luonnollinen kansalaisreaktio ja ylivoimaiseen mahtiin työlääntyneen kansanosan aktio: tautia pahempi lääke.</p><p>E<em>i anna tämä näkemyskehä mitään armoa populismille ja populismiin &rdquo;haksahtaneelle&rdquo; kansalaiselle. </em></p><p>*</p><p><strong>Post Cold War aatekenttä</strong></p><p>&rdquo;Joudumme jälleen puhumaan <strong>demokratian kriisistä</strong> ja uudesta kylmästä sodasta, vaikka <em>historia näytti jo kertaalleen vastaansanomattomasti osoittaneen <strong>liberaalin demokratian ylivoimaisuuden</strong></em>.&rdquo;</p><p>Tämän näkemyksen jakajia on runsaasti, ehkäpä enemmän kuin populisteja yhteensä, liudennetuimmatkin populistiset ailanteen huomioiden.&nbsp; Mutta joudumme kysymään vaikeita kysymyksiä:</p><p>Millä perusteella joku saattoi nähdä ajan ja historian niin, että historia olisi jossain vaiheessa &rdquo;vastaansanomattomasti osoittaneen LLD:n ylivoimaisuuden&rdquo;?&nbsp;</p><p>Siitäkö hyvästä, että se &rdquo;löi&rdquo; saksalais-slaavilaisen bolshevismin?&nbsp; Eipä kai.&nbsp; Kyllähän bolshevismi, ja sen 1900-luvun jälkipuoliskon aikana kehittynyt kansalaisvapauksia kovisteleva <em>gerontokratia</em> tuhosi ihan itse itsensä, mitä nyt melalla vähän <strong>Reagan </strong>avitti.</p><p>*</p><p><strong>Mitä meidän täytyy tehdä?</strong></p><p>Oikeat vastatoimet -&nbsp; vastakkainasettelu.</p><p>Oikeat korjaustoimet &ndash;&nbsp; evoluutio.</p><p>Onko vika reaktioissa ja reagoivissa ihmisissä.</p><p>Asia voidaan nähdä toisin.&nbsp; Mitä vikaa todella on &rdquo;liberaalissa&rdquo; &rdquo;demokratiassa&rdquo;?&nbsp; Onko siinä?&nbsp; On, todella. Siksi korjaussarja &ndash; ei sarjatulta silmille.</p><p>Populistit ovat kanarialintuja.&nbsp; Demokratian ja elämän airuita savusumuisilla käytävillä kaivoksessa.</p><p>Haa &ndash; kehitys kohti autokratismia.</p><p>Emmekö jo elä autokratismissa.&nbsp; Kohota katseesi, tarkenna olkulaarisi.</p><p>Mitä tämä on, ellei autokratismia.&nbsp; Monetarismia ja fiananssifasismia, yksinvaltaista rahavaltaa.&nbsp;</p><p>&rdquo;<em>Saksassa Weimarin tasavalta kukistui hitaasti sen tuloksena, että merkittävä osa kansasta ei viime kädessä ollut valmis puolustamaan tasavaltaa eikä tukemaan sen eri syistä epälegitiimiksi katsomiaan instituutioita</em>.&rdquo;</p><p>vs.</p><p><em>&rdquo;Lännessä liberaali demokratia kukistui hitaasti sen tuloksena, että merkittävä osa kansasta ei viime kädessä ollut valmis puolustamaan liberaalia demokratiaa eikä tukemaan sen eri syistä epälegitiimiksi katsomiaan instituutioita.&rdquo;</em></p><p>Mitä eroa?</p><p>Katseen suunta.</p><p>*</p><p><strong>Demokratiaan kuuluu</strong> keskeisenä osana, se mahdollisuus, joka kansalaisilla vaaleissa tarjoutuu: vaihtaa vallanpitäjät.</p><p>Finanssimarkkinamaailmassa on finanssi on markkina on maailma, vieras, etäinen.&nbsp; Mitään niistä ei voi vaihtaa. On tyytyminen.&nbsp; Siinä läntisen liberaalidemokratian ydin.</p><p>Mitä eroa.</p><p>Ihmisen osa.</p><p>*</p><p><em>Tämän kirjoituksen lähtöpiste:</em></p><p><em>HAik 3/2018, ilmestynyt 17.10.2018. Syväluotaukset. Dosentti, akatemiatutkija Oula Silvennoinen: Kirjoituksia uppoavasta lännestä? &ndash; Tarkasteltavina: Jan-Werner Muller: Mitä on populismi? &amp; Timothy Snyder: Tyranniasta: 20 opetusta 1900-luvulta. </em></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Militantin läntisen liberaalidemokratian puolustusstrategia

Yritys ymmärtää ajattelua, ideologiaa, ristiriitaa

*

Militanteimmat läntisen liberaalidemokratia puolustajat käyvät järjestelmän kriitikoiden päälle kuin yleinen syyttäjä. 

Nämä järjestelmävahdit tahtovat hiljentää kritiikin, ja nujertaa systeemivirheiden lannoittamasta maasta nousevat protestit kuin takkuiset ohdakkeet.  Nämä sokeuteen asti ideologiset taistelijat eivät ymmärrä tuhoavansa todisteita, käydessään taudin tuottaman protestikasvuston kimppuun. 

Itse tauti, uppoavan lännen kohtalokas tauti, jää heiltä huomiotta.

Ja kuitenkin: Läntisen Liberaalin Demokratian (LLD) kriitikot ja protestoijat ovat systeemin kanarialinnut.  Ne reagoivat ensin.  Ne varoittavat.  Ne antavat signaalin.  Signaaliin kannattaa reagoida tarkoituksenmukaisesti.  Ei parane nuijia viestintuojaa.

*

Eilen kotipöydälle ilmestyneestä korkeatasoisesta aikakauskirjasta luen ”kirjoituksia uppoavasta lännestä”.

Siinä esitellään pari läntistä teosta, siitä ”mitä on populismi?” ja ”tyranniasta” – opetuksia 1900-luvusta.

Tutkija myöntää heti kärkeen, että ”Läntiset liberaalit demokratiat puoluejärjestelmineen ovat kriisissä”, joskaan kriisi ei ole ensimmäinen, vaan muistuttaa maailmansotien välistä aikakautta. 

2000-luvun ongelmien vertauttaminen ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen levottomuuksien ja diktatuurien aikaan, jolloin usko pienten valtioiden mahdollisuuksiin moniaalla hiipui, ei ole millään muotoa uusi ajatus.  Mutta yhtäläisyyksien vetäminen kansallisvaltioiden huojunnan 1920-1930 –luvuilla ja nykyisen pitkälle monoteistisen talouden yksinvallan leimaaman Lännen välillä on kyllä perusteetonta.  Etenkin jos asia pelkistetään niin pitkälle kuin tässä:

Viime kerralla samanlainen kriisi huipentui demokratian kukistumiseen Italiassa, Portugalissa, Saksassa, Espanjassa ja melkein koko itäisessä Euroopassa, maailmansotaan ja kansanmurhaan”. 

*

Britannialainen historioitsija Eric Hobsbawm näkee teoksessaan Äärimmäisyyksien aika (1914–1991) ”lyhyen 1900-luvun” syvävirtoja ja pyrkii nostamaan esille kehityskulkuja sekä vuosisadalle tunnusomaisia piirteitä.  Kahden maailmansodan vuosisata voidaan perustellusti nähdä ideologioiden aikana, pitkälle sekularisoituneet valtiot ja kansakunnat loivat ideolgisia jännitteitä ja konstellaatioita.

Nykypäivän vastakkainasettelu Läntisen liberaalin demokratian oloissa näyttää  huomattavasti vähemmän ideologisilta kamppailuilta ja huomattavasti enemmän ”vain” ja puhtaasti taloudellisilta kamppailuilta; ekonosentriseltä rimpuilulta, jossa kansakuntia piiskataan tehostamaan ja tuotoistamaan elämäänsä kilpailukyvyn ja taloudellisen menestyksen autuaallisessa jumalanpalveluksessa.

Tämän jumaltalouden (talous on kultainen vasikka, johon kaikki keskittyy ja jolle alisteiseksi kaikki on asetettu, alistettu) ylikorostunut ja suorastaan uskonnollinen monoteistinen asema, joskin ilman yleisiä uskonnolle tyypillisiä armon ja tyyneyden elementtejä.  Läntisen liberaalin demokratian talous ja elämä ei koskaan nuku.  Se pyrkii ylivertaisiin tuottoihin öisinkin, ja etenkin öisin.  Yliyön sijoitukset vaurastavat eniten.

 Ideologiat tuntuvat jääneen huomattavasti enemmän retoriikan rooliin. Tosin kyynisesti ajatellen aina, myös viime vuosisadalla, kamppailua on käyty taloudellisista eduista, nykyään tätä kamppailua käydään vain ideologisista rakennelmista riisuttuna.

Läntinen markkinahurmos ja rajattoman kasvun hybris ovat uskonto ilman uskontoa.  Se on ajettu ihmisten tajuntaan niin läpäisevänä ideana, että emme enää erota sen ideologisia lähtökohtia ja kantimia, vaan enimmäkseen koemme sen toisaalta oman elämämme kantavana voimana, kaiken hyvän tuojana ja mahdollistajana, - sekä kansakunnan tasolla yhteiselon ehtona ja toteuttajana.  Rahan, talouden, vaurauden.

*

Kasvu, vauraus ja hyvä elämä ovat – kauniisti sanottuina – ne läntisen demokratian evankeliumin perusteet, joilla tätä ilosanomaa jaetaan ja pakotetaan tajuntoihin.  Mutta tässä autuaassa sanomassa on musta pukinsorkka, joka tehokkaasti itse sanomasta deletoidaan pois, muutenhan se tärvelisi ja tyhjentäisi merkityksettömiin kaiken hienon viestin, jota kansakunnille suunnataan.

Samaan aikaan, kun maailmasta ja ennen kaikkea Lännestä on tehty kaikkien aikojen tehokkain talouskone, rahatehdas, tuotannon tyyssija, joka tuottaa valtaosan koko maailman ihmiskäsien ja aivojen aikaansaamasta aineellis-henkisestä tuotannosta, tämä järjestelmä on pilattu tuhoisasti sillä, että syntyvä lisäarvo jakautuu; täysin epäloogisesti hyvin harvojen saaliiksi. 

*

Kuuta kullaista katso

Kun näytän sinulle kuuta, sinä katsot sormeani. 

Voi, veljeni, miksi iso kuva, taivaankannen laajuinen, aina häipyy näkökentästä, ja huolellisen katseen suunta takertuu sormeen, joka ei edes ole keskisormi?

Miksi kanarialintu tapetaan ensimmäisenä?

*

Lännen murhe

”Tällä hetkellä länttä jäytävät erityisesti oikeistopopulismi ja oppinsa nykypäivään päivittäneet fasistiset liikkeet, jotka ovat löytäneet oikeistopopulistisista puolueista kanavan poliittiseen valtaan.” (vahvennus vh:n)

”Niiden tukena on Venäjän propaganda- ja hybridivaikuttamiskampanja, jonka tavoitteena on horjuttaa läntisiä yhteiskuntia sisältäpäin keskinäistä epäluottamusta lietsomalla.”

Näen että tässä puututaan oireisiin ja yhteiskunnalliseen reaktiiviseen vasteeseen, kun pohjalla on tauti, ja paha tauti onkin.

Sen sijaan, että LLD pyrkii ”tunnistamaan ja katkaisemaan kehitys kohti autoritarismia”, sen pitäisi kaikelta ylivertaisuudeltaan ja omahyväisyydeltään kyetä kriittisesti ja analyyttisesti tarkastelemaan Lännen järjestelmää kuormittavia vikoja ja rakenteita, jotka synnyttävät näitä ns. populistisia liikkeitä joista eräiltä osin voidaan nähdä fasistisiin elementteihin vivahtavia piirteitä. 

Pelkkä keskittyminen reaktiivisten kansalaispalautteiden, ilmenivät ne sitten äänestyskäyttäytymisenä tai katumielenosoituksina, sosiaalisen median myllytyksenä tai muina irtiottoina liberaalidemokratian kaanonista, ei johda mihinkään.  Korkeintaan tuollainen nitistävä, mitätöivä ja täydelliseen hiljentämiseen tähtäävä mestarointi voimistaa koetun todellisuuden nurjamielisyyttä ihmisten mielissä, ja lujittaen vahvistaa protestia eri ilmenemismuodoissaan.

Oikeistopopulismi!  Siinäkö Lännen suurin järjestelmää jäytävä ilmiö?

Minä näen asian täysin toisin.  Jäytävät voimat jylläävät jossain suuren kuvan keskiössä, talouden ja finanssipelin ytimessä, siinä virtuaalis-maksimaalisessa myllyssä, joka imee ihmisten ja kansakuntien voimavedet ja roikuttaa tyhjiin karstatut kohteet, siinä missä hyödyt ja voimat separoituvat isoihin keskiökauhoihin.

Jäytävät voimat ovat voimia ja pelirakenteita, jotka tuhoavat elämää ja ihmisiä, ihmisten unelmia ja käytännöllisiä mahdollisuuksia.

Jäytävät voimat ovat järjestelmiä ja asetelmia, jotka ovat kaiken kansanvaltaisen tahdon ja voiman ulkopuolella, tavoittamattomissa. 

Jäytävät voimat ovat liberaalidemokratian synnyttämiä frankensteinin hirviöitä.  Me joudumme elämään niiden vaikutuksen alaisena, emme pääse niistä eroon, emme voi sanoa niille ei, tai ainakin eimme kaikuu tehottomana seinille.

Jäytävät voimat eivät nuku.

*

Populismin tunnistaminen ja katkaiseminen

Tämän pitäisi kirjoittajan mukaan tapahtua ”ennen kuin on liian myöhäistä”.

Itsestään se ei kuitenkaan tapahdu:

Tarvitaan kansalaisten, poliitikkojen ja viranomaisten tietoista ja avointa ryhmittymistä demokratian, perustuslaillisen hallintotavan ja yhteiskunnan instituutioiden tueksi”. 

Herää vain aiheellinen kysymys, miten ihmiset, jotka näkevät systeemin tuhoisat vaikutukset omassa elämässään, ”tietoisesti ja avoimesti” asettautuisivat puolustamaan tuollaista järjestelmää?

Miksi he sen tekisivät? Miksi puolustaa finanssijärjestelmää, joka on kaiken demokraattisen vaikutuskeinoston ulkopuolella? 

Miksi puolustaa sellaista finanssi-demokratiaa, joka se demokratia on, jota kirjoittaja tarkoittaa?  Miksi nousta puolustamaan sellaista ”perustuslaillista hallintotapaa”, joka on mahdollistanut, luonut ja tukee ja ylläpitää nyt nähtävän ja koetun finanssivaltaisen yksinvallan, rahan diktatuurin ja markkinoiden anarkian?  Kuka niin hullu olisi?

Miksi ryhmittyätietoisesti ja avoimesti” sellaisten yhteiskunnallisten instituutioiden tueksi, jotka pönkittävät tätä menoa, alistavat ihmistä ja nujertavat elämää?  Miksi kukaan sellaista tekisi?

Kapinallisen kynän näkökulmasta kirjoittajan heittämä haaste astua tukemaan tuollaisia rakenteita kajahtaa tyhjiin.  Kapinallisen silmän näkökentässä tuollainen kutsu peijaisiin on silkkaa mielettömyyttä.  Kapinallisen korvan tuollainen seireenilaulu täyttää rumalla vaikulla ja korva haluaa sulkea tuollaisen kanavan.

*

Populistiset liikkeet suhteessa liberaaliin demokratiaan

Joidenkin tutkijoiden näkökentässä  ”populistit eivät toimita jotain demokratian kannalta hyödyllistä tehtävää”. 

Osa, ainakin eriytynyt osa, populistista ”eivät ole uhka pelkästään liberalismille, vaan demokratialle sinänsä”.

Tämä koulukunta ei näe populismissa mitään hyvää.  Se kieltää populismilta kaiken positiiviseen vivahvahtavankin roolituksen.  Se ei tunnusta populismille edes ”kansanvallan korjausliikkeen tai varaventtiilin” vaatimatonta osaa.

Päinvastoin siellä nähdään populismi bakteeriakin pahempana:

Demokratioiden vaivoihin populisti ovat tautia pahempi lääke”.

Tämä jos mikä on radikalismia: luonnollinen kansalaisreaktio ja ylivoimaiseen mahtiin työlääntyneen kansanosan aktio: tautia pahempi lääke.

Ei anna tämä näkemyskehä mitään armoa populismille ja populismiin ”haksahtaneelle” kansalaiselle.

*

Post Cold War aatekenttä

”Joudumme jälleen puhumaan demokratian kriisistä ja uudesta kylmästä sodasta, vaikka historia näytti jo kertaalleen vastaansanomattomasti osoittaneen liberaalin demokratian ylivoimaisuuden.”

Tämän näkemyksen jakajia on runsaasti, ehkäpä enemmän kuin populisteja yhteensä, liudennetuimmatkin populistiset ailanteen huomioiden.  Mutta joudumme kysymään vaikeita kysymyksiä:

Millä perusteella joku saattoi nähdä ajan ja historian niin, että historia olisi jossain vaiheessa ”vastaansanomattomasti osoittaneen LLD:n ylivoimaisuuden”? 

Siitäkö hyvästä, että se ”löi” saksalais-slaavilaisen bolshevismin?  Eipä kai.  Kyllähän bolshevismi, ja sen 1900-luvun jälkipuoliskon aikana kehittynyt kansalaisvapauksia kovisteleva gerontokratia tuhosi ihan itse itsensä, mitä nyt melalla vähän Reagan avitti.

*

Mitä meidän täytyy tehdä?

Oikeat vastatoimet -  vastakkainasettelu.

Oikeat korjaustoimet –  evoluutio.

Onko vika reaktioissa ja reagoivissa ihmisissä.

Asia voidaan nähdä toisin.  Mitä vikaa todella on ”liberaalissa” ”demokratiassa”?  Onko siinä?  On, todella. Siksi korjaussarja – ei sarjatulta silmille.

Populistit ovat kanarialintuja.  Demokratian ja elämän airuita savusumuisilla käytävillä kaivoksessa.

Haa – kehitys kohti autokratismia.

Emmekö jo elä autokratismissa.  Kohota katseesi, tarkenna olkulaarisi.

Mitä tämä on, ellei autokratismia.  Monetarismia ja fiananssifasismia, yksinvaltaista rahavaltaa. 

Saksassa Weimarin tasavalta kukistui hitaasti sen tuloksena, että merkittävä osa kansasta ei viime kädessä ollut valmis puolustamaan tasavaltaa eikä tukemaan sen eri syistä epälegitiimiksi katsomiaan instituutioita.”

vs.

”Lännessä liberaali demokratia kukistui hitaasti sen tuloksena, että merkittävä osa kansasta ei viime kädessä ollut valmis puolustamaan liberaalia demokratiaa eikä tukemaan sen eri syistä epälegitiimiksi katsomiaan instituutioita.”

Mitä eroa?

Katseen suunta.

*

Demokratiaan kuuluu keskeisenä osana, se mahdollisuus, joka kansalaisilla vaaleissa tarjoutuu: vaihtaa vallanpitäjät.

Finanssimarkkinamaailmassa on finanssi on markkina on maailma, vieras, etäinen.  Mitään niistä ei voi vaihtaa. On tyytyminen.  Siinä läntisen liberaalidemokratian ydin.

Mitä eroa.

Ihmisen osa.

*

Tämän kirjoituksen lähtöpiste:

HAik 3/2018, ilmestynyt 17.10.2018. Syväluotaukset. Dosentti, akatemiatutkija Oula Silvennoinen: Kirjoituksia uppoavasta lännestä? – Tarkasteltavina: Jan-Werner Muller: Mitä on populismi? & Timothy Snyder: Tyranniasta: 20 opetusta 1900-luvulta.

*

]]>
5 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262743-militantin-lantisen-liberaalidemokratian-puolustusstrategia#comments Järjestelmäkriitikot Lännen karma Liberaalidemokratia Oula Silvennoinen Populismi Thu, 18 Oct 2018 14:39:45 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262743-militantin-lantisen-liberaalidemokratian-puolustusstrategia
Baijerin osavaltiovaalit näyttävät suuntaa uudenlaiselle Saksalle http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262531-baijerin-osavaltiovaalit-nayttavat-suuntaa-uudenlaiselle-saksalle <p>CSU ja SPD näyttävät menettävän asemiaan Saksan vihreille ja ennenkaikkia AFD:lle joka nousee rytinällä sekä Baijerin sekä Hessenin osavaltioiden parlamentteihin.&nbsp;Vaaleissa näyttää muodostuvan selvä viesti valtapuolueille siitä että Saksassa harjoitetulle politiikalle halutaan muutosta ja nämä eivät ole kykeneviä taikka halukkaita ratkomaan äänestäjien ongelmia.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Varsinkin Grune eli sikäläisten vihreiden saama vaalimenestys indikoi pysyvämpää muutosta Baijerin osavaltion äänestyskäyttäymisessä. Samalla tämä äänestystappio Baijerissa ja tuleva tappio Hessenin osavaltion vaaleissa väistämättä tarkoittaa Merkelin valtakauden lopun alkua.</p><p>&nbsp;</p><p>Tällä tulee olemaan vaikutuksia myös Euroopan tasolla koska Saksa tulee olemaan poliittisesti entistä heikompi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> CSU ja SPD näyttävät menettävän asemiaan Saksan vihreille ja ennenkaikkia AFD:lle joka nousee rytinällä sekä Baijerin sekä Hessenin osavaltioiden parlamentteihin. Vaaleissa näyttää muodostuvan selvä viesti valtapuolueille siitä että Saksassa harjoitetulle politiikalle halutaan muutosta ja nämä eivät ole kykeneviä taikka halukkaita ratkomaan äänestäjien ongelmia. 

 

Varsinkin Grune eli sikäläisten vihreiden saama vaalimenestys indikoi pysyvämpää muutosta Baijerin osavaltion äänestyskäyttäymisessä. Samalla tämä äänestystappio Baijerissa ja tuleva tappio Hessenin osavaltion vaaleissa väistämättä tarkoittaa Merkelin valtakauden lopun alkua.

 

Tällä tulee olemaan vaikutuksia myös Euroopan tasolla koska Saksa tulee olemaan poliittisesti entistä heikompi.

]]>
0 http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262531-baijerin-osavaltiovaalit-nayttavat-suuntaa-uudenlaiselle-saksalle#comments Angela Merkel Populismi Saksa Vihreät Sun, 14 Oct 2018 19:49:06 +0000 Olli-Pekka Wallin http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262531-baijerin-osavaltiovaalit-nayttavat-suuntaa-uudenlaiselle-saksalle
Barack Obama muistutti suomalaisille tasa-arvoisen demokratiamme tärkeydestä http://vesahelkkula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261676-barack-obama-muistutti-suomalaisille-tasa-arvoisen-demokratiamme-tarkeydesta <p>Suomalaiset eivät aina osaa arvostaa demokratiamme ja tasa-arvoisuutemme onnistuneisuutta. Tästä asiasta muistutti meitä tänään messuhallissa puhunut Brack Obama. &ldquo;Suomessa köyhimpienkin perheiden lapset pääsevät ilmaiseksi eräisiin maailman parhaista kouluista&rdquo;. Obama uskoo, että Suomen valinnassa maailman onnellisimmaksi maassa keskeisenä syynä oli eriarvoisuuden vähäisyys suhteessa muihin mailman maihin.</p><p>Yhdysvaltain 44. presidentti analysoi osuvasti globalisaation ja tekniikan nopean kehityksen vaikutusta eriarvoisuuden lisääntymiseen, kun entisenlaiset ammattikuvat ja osaamiset hiipuvat pois. Hän otti esille tämän kehityksen vaikutukset eri maiden polittiikkaan ja lisääntyneeseen populismiin, jonka seurauksena demokratia kärsii useissa maissa &ndash; ei vähiten Yhdysvalloissa.</p><p>Obama uskoi kuitenkin kansainväisen yhteistyön ja teknisen kehityksen tärkeyteen niin ilmastonmuutoksen torjunnassa kuin yhteisten asioiden hoitamisessa laajemminkin. Kehityksen kulkua ei tule pysäyttää. Uudenlainen maailma edellyttää entistä vankkumattomampaa huolehtimista demokratiasta ja siitä, etä mahdollisimman moni on aktiivusesti mukana kansalaisyhteiskunnassa. Ihmisten eriarvoisuuden kasvu on vaara onnellisuudelle. Maahanmuuttoasiaa hän viittasi kertomall siitä, kuinka Nigerialainen voi helposti katsoa älypuhelimestaan, miten Ruotsissa eletään ja syntyy eriarvoisuuden kokemus.</p><p>Barack Obaman analyysit eivät olleet uusia, mutta analyyttisen teräviä. Hän korosti optimistista näkemystään maailman kehityksestä ja totesi kehityksen liikkuvan välillä takapakkia ja sitten taas oikeaan suuntaan. Juuri tällä hetkellä on nähtävissä takapakkia ja mainitsi nimeltä Unkarin ja Puolan.&nbsp;</p><p>Itse Obama panostaa säätiönsä kautta nuorten ihmisten ja nuorten johtajien kouluttamiseen eri puolilla maailmaa ja auttamiseen siihen, että valmiudet yhteiskunna kehittämiseen paranevat. Yksi hänen ydinsanomansa oli, että yhteiskuntaa parantavien teknisten ja rakenteellisten ratkaisujen perustana tulee olla sosiaalinen muutos (social change). Nuorille ihmisille tulee antaa mahdollisuus ja edellytykset viedä eteenpäin näkemyksiään paremmasta yhteisestä maailmasta. Usko nuorten kykyihin ja uudistamishaluihin oli hänellä vahva.</p> Suomalaiset eivät aina osaa arvostaa demokratiamme ja tasa-arvoisuutemme onnistuneisuutta. Tästä asiasta muistutti meitä tänään messuhallissa puhunut Brack Obama. “Suomessa köyhimpienkin perheiden lapset pääsevät ilmaiseksi eräisiin maailman parhaista kouluista”. Obama uskoo, että Suomen valinnassa maailman onnellisimmaksi maassa keskeisenä syynä oli eriarvoisuuden vähäisyys suhteessa muihin mailman maihin.

Yhdysvaltain 44. presidentti analysoi osuvasti globalisaation ja tekniikan nopean kehityksen vaikutusta eriarvoisuuden lisääntymiseen, kun entisenlaiset ammattikuvat ja osaamiset hiipuvat pois. Hän otti esille tämän kehityksen vaikutukset eri maiden polittiikkaan ja lisääntyneeseen populismiin, jonka seurauksena demokratia kärsii useissa maissa – ei vähiten Yhdysvalloissa.

Obama uskoi kuitenkin kansainväisen yhteistyön ja teknisen kehityksen tärkeyteen niin ilmastonmuutoksen torjunnassa kuin yhteisten asioiden hoitamisessa laajemminkin. Kehityksen kulkua ei tule pysäyttää. Uudenlainen maailma edellyttää entistä vankkumattomampaa huolehtimista demokratiasta ja siitä, etä mahdollisimman moni on aktiivusesti mukana kansalaisyhteiskunnassa. Ihmisten eriarvoisuuden kasvu on vaara onnellisuudelle. Maahanmuuttoasiaa hän viittasi kertomall siitä, kuinka Nigerialainen voi helposti katsoa älypuhelimestaan, miten Ruotsissa eletään ja syntyy eriarvoisuuden kokemus.

Barack Obaman analyysit eivät olleet uusia, mutta analyyttisen teräviä. Hän korosti optimistista näkemystään maailman kehityksestä ja totesi kehityksen liikkuvan välillä takapakkia ja sitten taas oikeaan suuntaan. Juuri tällä hetkellä on nähtävissä takapakkia ja mainitsi nimeltä Unkarin ja Puolan. 

Itse Obama panostaa säätiönsä kautta nuorten ihmisten ja nuorten johtajien kouluttamiseen eri puolilla maailmaa ja auttamiseen siihen, että valmiudet yhteiskunna kehittämiseen paranevat. Yksi hänen ydinsanomansa oli, että yhteiskuntaa parantavien teknisten ja rakenteellisten ratkaisujen perustana tulee olla sosiaalinen muutos (social change). Nuorille ihmisille tulee antaa mahdollisuus ja edellytykset viedä eteenpäin näkemyksiään paremmasta yhteisestä maailmasta. Usko nuorten kykyihin ja uudistamishaluihin oli hänellä vahva.

]]>
3 http://vesahelkkula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261676-barack-obama-muistutti-suomalaisille-tasa-arvoisen-demokratiamme-tarkeydesta#comments Kotimaa Demokratia Eriarvoisuus Kiitollisuus Populismi Tasa-arvo Thu, 27 Sep 2018 19:53:36 +0000 Vesa Helkkula http://vesahelkkula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261676-barack-obama-muistutti-suomalaisille-tasa-arvoisen-demokratiamme-tarkeydesta
Dalai-lama ajoi median kriisiin ja peittelyyn http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261307-dalai-lama-ajoi-median-kriisiin-ja-peittelyyn <p><strong>Dalai-lama aiheutti toimittajille kriisin. Hän <a href="https://www.suomenuutiset.fi/dalai-lama-eurooppa-kuuluu-eurooppalaisille-pakolaisten-tulisi-palata-kotiin-uudelleenrakentamaan-kotimaitaan/">sanoi </a>Euroopan kuuluvan eurooppalaisille. Ruotsalaiset mediatalot poistivat pian uutisen sivuiltaan ja vaihtoivat muihin laman sanomisiin. Suomalainen valtaa pitävä vasemmistomedia <a href="https://www.google.com/search?client=firefox-b-ab&amp;ei=6NWfW7KCJsGFrwTLsr7QAw&amp;q=dalai+lama+eurooppa+eurooppalaisille&amp;oq=dalai+lama+euroop&amp;gs_l=psy-ab.1.0.35i39k1j0i13k1j0i13i30k1l3j0i22i30k1l3j0i8i13i30k1l2.17110.18115.0.19745.7.7.0.0.0.0.83.550.7.7.0....0...1.1.64.psy-ab..0.7.545...0j0i3k1j0i131i22i30k1j0i22i10i30k1.0.h8Ja918fs6Q">vaikeni </a>täysin &rdquo;kuuluu eurooppalaisille&rdquo;-uutisesta. Kun lama keskusteli luostareissaan havaitusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, seurasi kosto: se <a href="https://www.google.com/search?client=firefox-b-ab&amp;ei=NNafW5SuJI-rrgTpnKXgDw&amp;q=dalai+lama+hyv%C3%A4ksik%C3%A4ytt%C3%B6&amp;oq=dalai+lama+hyv%C3%A4ksik%C3%A4ytt%C3%B6&amp;gs_l=psy-ab.3..33i160k1l2.6883.11583.0.11829.14.14.0.0.0.0.169.1304.11j3.14.0....0...1.1.64.psy-ab..0.12.1085...0j35i39k1j0i3k1j0i19k1j0i22i30i19k1j33i21k1.0.vEePkSeen5g">uutisoitiin </a>isolla rintamalla ja vieläpä vailla todisteita dalai-lamaan siitä syyllisyyttä tahrien. Hänen puheitaan oli siis kokoajan seurattu.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Toimittajat rakentavat tarinoita. Nyt heistä tuli sellainen. Miksi jotain ei uutisoitu ja jos uutisoitiin, niin poistettiin? Miksi jotain uutisoitiin pyhän miehen mainetta tahrivaan tyyliin? Vastaus on varsin selkeä. <a href="https://www.suomenuutiset.fi/nyt-se-on-tutkittu-journalistiyliopistot-lapikotaisin-punavihreita/">Murskaava valtaenemmistö</a> (kenties yhdeksän kymmenestä) toimittajista on vasemmistolaisia, vihreitä ja sinivihreitä (kokoomuslaisia vihreitä). Näille vihervasemmistolaisille tärkeintä on taistella hyvyyden puolesta. Heille hyvyyttä on puhua hyvää hyvistä ihmisistä. Hyviä ovat he, jotka eivät puhu pahaa hyvistä. Buddhalaisuus on korkeasti arvostettu vihervasemmistossa. Se ei kirkkokuntana ole tehnyt pahaa, kuten kristinusko ja on osaltaan tuonut länsimaihin ainakin oletetusti hyvyyttä lisääviä harjoitteita, kuten joogan ja meditaation. Se, joka johtaa tällaista uskontoa, on siten arvostetuin arvostetuista, hyvin hyvistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Yhtäkkiä täysin puskista tämä hyvistä hyvin, yksi &rdquo;omista&rdquo;, väittää samaa kuin vihervasemmiston periviholliset. Kun &rdquo;yksi omista&rdquo; näin pettää, siitä voi seurata syvä järkytys ja syvästi petetty olo. Seuraa epävarmuutta: jos hyvistä hyvin voi pettää, miksei silloin kuka tahansa? Tuloksena on pahimmillaan vainoharhaisuutta, josta taas seuraa kyräilyn kyllästämä ilmapiiri. Se voi johtaa puhdistuksiin. Eikä siinä vielä kaikki. Kun oma maailmankuva on rakennettu hyvyyden varaan ja omat ideologiat on johdettu siitä, myös maailmankuva järkkyy varmimpina pidetyn pilarin petettyä. Kyse ei ole vain siitä, että joku petti vaan siitä, että joku &rdquo;omien joukoista&rdquo; ei uskokaan aatteeseen. Vihervasemmistolainen joutuu täten valitsemaan pohtiiko sitä, onko hyvyys sitä mitä on luullut. Mitä jos itse on väärässä?</p><p>&nbsp;</p><p>Maailmankuvan järkkyminen heikentää turvallisuudentunnetta. Siihen ja muuhun järkytykseen on lääke: kieltäminen ja vastustaminen. Se onnistuu valehtelemalla itselleen, että se joku toinen on väärässä ja itse on oikeassa. On hyvä huomioida tässä yhteydessä, että itselleen valehtelun suhteen ei tarvitse välittää siitä onko oikeassa vai ei. Valhe rakentuu kahdesta: siitä, että <em>uskottelee</em> itsellensä olevansa oikeassa (väite). Se pitää myös sisällään sen, että &rdquo;uskotelma&rdquo; (väitteen perusteet) perustuisi muka oikeasti tosiasioihin. Kun vääriä totuuksia ei voi asia-argumentein kumota, käytetään tunteita, vähättelyä, ylimielisyyttä ja manipulointia.</p><p>&nbsp;</p><p>Vasemmistomedialla ja -klusterilla oli ennen vahva valta ihmisten mielissä. Reviiri oli laaja. Oli vähän aatteen vihollisia näkyvissä, paljon omia ja epävarmaa hiljaista ihmismassaa. Klusterilla oli määräävä markkina-asema viestinnässä, kun vihervasemmistolaiset (tai punavihreät) toimittajat kirjoittelivat juttujaan maailman luettavaksi. Sitten tulivat netti, some ja populistit. Hiljaisesta ihmismassasta alkoi paljastua yhä enemmän aatteen vihollisia. Kun tätä oli jatkunut tarpeeksi pitkään, toimittajat alkoivat kokea sen aidoksi uhaksi aatteelleen. Sitä piti alkaa vastustaa. Helpoin ja paras keino oli vaieta &rdquo;pahojen&rdquo; hyvyydestä ja heitä auttavista uutisista. Toinen keino oli etsiä heistä jotain pahaa. Jos sellaista ei ollut tarjolla, oli mahdollista esittää heidät ikävässä valossa (ryhtyä toimittajasta &rdquo;dramaturgiksi&rdquo;). Nämä keinot alkoivat ruokkia vastakkain asettelevaa ja kärjistynyttä mielikuvaa vastustajista. Leimatut kokivat kohtelunsa epäreiluksi ja kiihkeimmät (vihervasemmistolaisen) aatteen kannattajat uskoivat kaiken. Vuoden 1918 toisinto oli täällä taas.</p><p>&nbsp;</p><p>Populistien yhä jatkuvat vaalivoitot, netin vihainen puhe, Brexit, Trump ja monet epämiellyttävät paljastukset asioiden (kuten siirtolaiskriisin) todellisesta laidasta ovat kaventaneet vihervasemmistolaisten reviiriä. Mitä nurkkaan ajetummiksi he itsensä kokevat, sitä kärjistyneempiä he ovat. Yhä useampi loikkaa riveistä, koska kokee kärjistyneen ilmapiirin vieraaksi. Loikkaukset ruokkivat keskinäistä epäluuloa entisestään ja jäljellä oleva porukka on yhä vain kiihkeämpää ja vetää puoleensa uusia hengenheimolaisia. Lopulta edessä on tuho.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Sota tulee. </em>Ennen tuhoa taistelu ideologisesta hegemoniasta tullee kärjistymään, pahimmillaan mittoihin, mitä emme haluaisi nähdä. Näemme uuden aikakauden länsimaiden sisäisen mediasodan. Yhdysvalloissa ollaan jo pitkällä. Ainakin totuus tullaan raiskaamaan kerta toisensa jälkeen. Näinkin on jo. Mediaa käytetään härskisti hyväksi valta-asemien pönkittämiseen. Media ja valta naittavat toisensa toisilleen, koska toimittajat eivät voi tehdä kiihkeästi kaipaamiaan poliittisia päätöksiä. Kun heidän ainoa vaikuttamiskeinonsa, toimittaminen, ei tuota asiaan tulosta ja maailmaa uhkaa &rdquo;vääryys&rdquo;, he liittoutuvat yhä tiiviimmin mieluisten vallanpitäjien kanssa. Siten vallanpitäjät voivat turvata asemansa ja media aatteensa. Kun mikä tahansa uhka on tarpeeksi suuri, moni ihminen on valmis pettämään kenet ja minkä tahansa pelastaakseen maailmankuvansa, aatteensa ja viime kädessä aina itsensä.</p><p>&nbsp;</p><p>Yksi dalai-lama ei tietenkään mitään yllä olevaa aiheuta ja ainahan voi ottaa opiksi. Valitettavasti itsetutkiskelu ei ole toimittajamaista. Dalai Laman tapaus sattui vain osoittamaan etenkin Suomessa ja Ruotsissa kärkevän selvästi toimittajien rappeutuneen suhtautumisen totuuden välittämisestä herkässä aiheessa. Niinpä oltiin valmiita tahrimaan pyhän miehen maine pedofilialla. Se on osoitus toimittajien heikosti kehittyneestä itsekritiikistä. Länsimaiset arvot saavat jatkossa yhä enemmän hävitä egolle ja valtataistelulle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Dalai-lama aiheutti toimittajille kriisin. Hän sanoi Euroopan kuuluvan eurooppalaisille. Ruotsalaiset mediatalot poistivat pian uutisen sivuiltaan ja vaihtoivat muihin laman sanomisiin. Suomalainen valtaa pitävä vasemmistomedia vaikeni täysin ”kuuluu eurooppalaisille”-uutisesta. Kun lama keskusteli luostareissaan havaitusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, seurasi kosto: se uutisoitiin isolla rintamalla ja vieläpä vailla todisteita dalai-lamaan siitä syyllisyyttä tahrien. Hänen puheitaan oli siis kokoajan seurattu.

 

Toimittajat rakentavat tarinoita. Nyt heistä tuli sellainen. Miksi jotain ei uutisoitu ja jos uutisoitiin, niin poistettiin? Miksi jotain uutisoitiin pyhän miehen mainetta tahrivaan tyyliin? Vastaus on varsin selkeä. Murskaava valtaenemmistö (kenties yhdeksän kymmenestä) toimittajista on vasemmistolaisia, vihreitä ja sinivihreitä (kokoomuslaisia vihreitä). Näille vihervasemmistolaisille tärkeintä on taistella hyvyyden puolesta. Heille hyvyyttä on puhua hyvää hyvistä ihmisistä. Hyviä ovat he, jotka eivät puhu pahaa hyvistä. Buddhalaisuus on korkeasti arvostettu vihervasemmistossa. Se ei kirkkokuntana ole tehnyt pahaa, kuten kristinusko ja on osaltaan tuonut länsimaihin ainakin oletetusti hyvyyttä lisääviä harjoitteita, kuten joogan ja meditaation. Se, joka johtaa tällaista uskontoa, on siten arvostetuin arvostetuista, hyvin hyvistä.

 

Yhtäkkiä täysin puskista tämä hyvistä hyvin, yksi ”omista”, väittää samaa kuin vihervasemmiston periviholliset. Kun ”yksi omista” näin pettää, siitä voi seurata syvä järkytys ja syvästi petetty olo. Seuraa epävarmuutta: jos hyvistä hyvin voi pettää, miksei silloin kuka tahansa? Tuloksena on pahimmillaan vainoharhaisuutta, josta taas seuraa kyräilyn kyllästämä ilmapiiri. Se voi johtaa puhdistuksiin. Eikä siinä vielä kaikki. Kun oma maailmankuva on rakennettu hyvyyden varaan ja omat ideologiat on johdettu siitä, myös maailmankuva järkkyy varmimpina pidetyn pilarin petettyä. Kyse ei ole vain siitä, että joku petti vaan siitä, että joku ”omien joukoista” ei uskokaan aatteeseen. Vihervasemmistolainen joutuu täten valitsemaan pohtiiko sitä, onko hyvyys sitä mitä on luullut. Mitä jos itse on väärässä?

 

Maailmankuvan järkkyminen heikentää turvallisuudentunnetta. Siihen ja muuhun järkytykseen on lääke: kieltäminen ja vastustaminen. Se onnistuu valehtelemalla itselleen, että se joku toinen on väärässä ja itse on oikeassa. On hyvä huomioida tässä yhteydessä, että itselleen valehtelun suhteen ei tarvitse välittää siitä onko oikeassa vai ei. Valhe rakentuu kahdesta: siitä, että uskottelee itsellensä olevansa oikeassa (väite). Se pitää myös sisällään sen, että ”uskotelma” (väitteen perusteet) perustuisi muka oikeasti tosiasioihin. Kun vääriä totuuksia ei voi asia-argumentein kumota, käytetään tunteita, vähättelyä, ylimielisyyttä ja manipulointia.

 

Vasemmistomedialla ja -klusterilla oli ennen vahva valta ihmisten mielissä. Reviiri oli laaja. Oli vähän aatteen vihollisia näkyvissä, paljon omia ja epävarmaa hiljaista ihmismassaa. Klusterilla oli määräävä markkina-asema viestinnässä, kun vihervasemmistolaiset (tai punavihreät) toimittajat kirjoittelivat juttujaan maailman luettavaksi. Sitten tulivat netti, some ja populistit. Hiljaisesta ihmismassasta alkoi paljastua yhä enemmän aatteen vihollisia. Kun tätä oli jatkunut tarpeeksi pitkään, toimittajat alkoivat kokea sen aidoksi uhaksi aatteelleen. Sitä piti alkaa vastustaa. Helpoin ja paras keino oli vaieta ”pahojen” hyvyydestä ja heitä auttavista uutisista. Toinen keino oli etsiä heistä jotain pahaa. Jos sellaista ei ollut tarjolla, oli mahdollista esittää heidät ikävässä valossa (ryhtyä toimittajasta ”dramaturgiksi”). Nämä keinot alkoivat ruokkia vastakkain asettelevaa ja kärjistynyttä mielikuvaa vastustajista. Leimatut kokivat kohtelunsa epäreiluksi ja kiihkeimmät (vihervasemmistolaisen) aatteen kannattajat uskoivat kaiken. Vuoden 1918 toisinto oli täällä taas.

 

Populistien yhä jatkuvat vaalivoitot, netin vihainen puhe, Brexit, Trump ja monet epämiellyttävät paljastukset asioiden (kuten siirtolaiskriisin) todellisesta laidasta ovat kaventaneet vihervasemmistolaisten reviiriä. Mitä nurkkaan ajetummiksi he itsensä kokevat, sitä kärjistyneempiä he ovat. Yhä useampi loikkaa riveistä, koska kokee kärjistyneen ilmapiirin vieraaksi. Loikkaukset ruokkivat keskinäistä epäluuloa entisestään ja jäljellä oleva porukka on yhä vain kiihkeämpää ja vetää puoleensa uusia hengenheimolaisia. Lopulta edessä on tuho.

 

Sota tulee. Ennen tuhoa taistelu ideologisesta hegemoniasta tullee kärjistymään, pahimmillaan mittoihin, mitä emme haluaisi nähdä. Näemme uuden aikakauden länsimaiden sisäisen mediasodan. Yhdysvalloissa ollaan jo pitkällä. Ainakin totuus tullaan raiskaamaan kerta toisensa jälkeen. Näinkin on jo. Mediaa käytetään härskisti hyväksi valta-asemien pönkittämiseen. Media ja valta naittavat toisensa toisilleen, koska toimittajat eivät voi tehdä kiihkeästi kaipaamiaan poliittisia päätöksiä. Kun heidän ainoa vaikuttamiskeinonsa, toimittaminen, ei tuota asiaan tulosta ja maailmaa uhkaa ”vääryys”, he liittoutuvat yhä tiiviimmin mieluisten vallanpitäjien kanssa. Siten vallanpitäjät voivat turvata asemansa ja media aatteensa. Kun mikä tahansa uhka on tarpeeksi suuri, moni ihminen on valmis pettämään kenet ja minkä tahansa pelastaakseen maailmankuvansa, aatteensa ja viime kädessä aina itsensä.

 

Yksi dalai-lama ei tietenkään mitään yllä olevaa aiheuta ja ainahan voi ottaa opiksi. Valitettavasti itsetutkiskelu ei ole toimittajamaista. Dalai Laman tapaus sattui vain osoittamaan etenkin Suomessa ja Ruotsissa kärkevän selvästi toimittajien rappeutuneen suhtautumisen totuuden välittämisestä herkässä aiheessa. Niinpä oltiin valmiita tahrimaan pyhän miehen maine pedofilialla. Se on osoitus toimittajien heikosti kehittyneestä itsekritiikistä. Länsimaiset arvot saavat jatkossa yhä enemmän hävitä egolle ja valtataistelulle.

]]>
8 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261307-dalai-lama-ajoi-median-kriisiin-ja-peittelyyn#comments Dalai Lama Maahanmuutto Mediakritiikki Populismi Vihervasemmisto Fri, 21 Sep 2018 07:15:03 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261307-dalai-lama-ajoi-median-kriisiin-ja-peittelyyn
Järjestölliset toimet ja ripaus maalaisromantiikkaa http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261107-jarjestolliset-toimet-ja-ripaus-maalaisromantiikkaa <p>AY-liike on järjestänyt tämän hallituskauden aikana jo kaksi poliittista mielenilmausta, ja 17.09. alkaa kolmas sellainen kun Teollisuusliiton, ammattiliitto PROn ja AKT:n ylityökielto astuu voimaan. Kun työtaistelu alkaa ylityökiellolla, tarkoittaa se myös sitä, että toimet kovenevat asteittain kunnes haluttuun lopputulokseen päästään. Hallituksella oli viimeinen mahdollisuus kunnialliseen perääntymiseen kehysriihessä, mutta siihen se ei tarttunut. Kun näin järeät toimet alkavat näin laajalla rintamalla, ei kunniallinen perääntyminen ole enää mahdollista. Norsun mennessä posliinikauppaan, on jälkikin sen näköistä. Norsu tässä tarinassa vain on Sipilän hallitus, ja posliinikaupan rooli jää työmarkkinoille. Teollisuusliiton pääluottamusmiehenä ja valtuuston jäsenenä on tullut seurattua asioiden kehityskulkua tiiviisti ja nyt on sopiva hetki kertoa miten tähän tilanteeseen on tultu.</p><p><strong>KiKy</strong></p><p>Kuuluisan KiKy-sopimuksen yhteydessä me työntekijät hyväksyimme tuleville vuosille mm. nollapalkankorotukset, työn kokonaisverotuksen nousemisen eläkemaksujen kautta, 24 tuntia lisää työaikaa ja lomarahaleikkaukset. Hyväksyimme ne siksi, koska näimme sopimiskulttuurin säilyttämisen arvokkaana. Hyvinvointivaltion rakentanut kolmikantainen sopimiskulttuuri kun uhattiin Kokoomuksen, Keskustan ja Perussuomalaisten toimesta taannuttaa kansainvälisten lakien minimitasolle. Saimme lupauksen että näin ei tehdä, ja että lisää työelämän pelisääntöjen heikennyksiä ei tule. Tämä osoittautui valheeksi ja kaiken kukkuraksi EK irtisanoi keskusjärjestösopimukset, josta kärsivät pienet ammattiliitot. Palkansaajien käteen jäi keskiansioiden lasku tehtyä tuntia kohden.</p><p>KiKyn jälkeistä aikaa leimasi teennäinen työelämän lakien kolmikantainen valmistelukulttuuri. Työntekijäjärjestöt otettiin kyllä mukaan keskusteluihin, kun aiheena oli mm. työttömiä koskeva aktiivimalli, tai ansiosidonnaisen leikkaaminen. Jostain syystä kävi kuitenkin aina niin, että työntekijäjärjestöjen perusteltujakaan kantoja ei otettu millään tavalla huomioon.</p><p><strong>Populismin pusukoppi</strong></p><p>Koko Sipilän hallituskautta on leimannut etujärjestöpolitiikan tekeminen, mutta vasta nyt sen luonne on paljastunut tavalliselle äänestäjällekin kaikessa röyhkeydessään. Resepti on joka kerta samanlainen: Ensin säädetään työnantajajärjestöjä ja pääomapiirejä suosivia lakeja poliittisen prosessin kautta. Kun demarit vastustavat niitä, alkaa syyttely, että demarit ja AY-liike ovat samaa pataa ja joutaisivat pussauskoppiin. Samalla kuitenkin hallituksen kikyministerien kädet liikkuvat hellän määrätietoisesti työnantajajärjestöjen liiveissä toisessa pusukopissa. Jos tästä kopista keskusta ja kokoomus eivät tule ajoissa ulos, on seurauksena pian maalaisromanttiset haulikkohäät.</p><p>Sille, miksi demarien ja työntekijärjestöjen politiikka on politiikkaa, mutta oikeistohallituksen, pääomapiirien ja työnantajajärjestöjen politiikka ei ole politiikkaa, en ole löytänyt vielä vastausta. Mutta ehkä sillä on jotain tekemistä vaalirahoittamisen ja sumuverhottamisen kanssa.</p><p>Epäselvää on myös se, miksi Suomen ulkopuolisesta maailmantalouden kohentumisesta johtuva Suomen vientiteollisuuden menestyminen on istuvan hallituksen ansiota, mutta Suomen ulkopuolelta tuleva maahanmuuttokriisi ei sitä ole? Ehkä sillä on jotain tekemistä ihonvärittämisen ja populistuttamisen kanssa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun oikeistolaisen maailman luominen törmää realismiin, mutta vaalirahoittajat vaativat pysymään vallankahvassa kiinni, ei ole muuta vaihtoehtoa kasvojen pelastamiselle kuin sormien osoittelu. Jos hallituksesta tai oppositiosta ei löydy syypäätä, alkaa median syyttely siitä, että ne kirjoittavat vain hallituksen epäonnistuneista SOTE-hömpötyksistä, ja vastaavasti työntekijäjärjestöjen syyttely onnettomasta työmarkkinapolitiikasta. &rdquo;Ken on maassa kaunehin&rdquo; - peilin edessä on pelottavaa olla kun se särkyy. Käy kuten sadussa - paljastuu itsekkyys ja rahan palvonta, heikomman asemassa olevien kustannuksella.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kirjoitus oli kolumni demokraatissa:</p><p><a href="https://demokraatti.fi/jarjestolliset-toimet-ja-ripaus-maalaisromantiikkaa" title="https://demokraatti.fi/jarjestolliset-toimet-ja-ripaus-maalaisromantiikkaa">https://demokraatti.fi/jarjestolliset-toimet-ja-ripaus-maalaisromantiikkaa</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> AY-liike on järjestänyt tämän hallituskauden aikana jo kaksi poliittista mielenilmausta, ja 17.09. alkaa kolmas sellainen kun Teollisuusliiton, ammattiliitto PROn ja AKT:n ylityökielto astuu voimaan. Kun työtaistelu alkaa ylityökiellolla, tarkoittaa se myös sitä, että toimet kovenevat asteittain kunnes haluttuun lopputulokseen päästään. Hallituksella oli viimeinen mahdollisuus kunnialliseen perääntymiseen kehysriihessä, mutta siihen se ei tarttunut. Kun näin järeät toimet alkavat näin laajalla rintamalla, ei kunniallinen perääntyminen ole enää mahdollista. Norsun mennessä posliinikauppaan, on jälkikin sen näköistä. Norsu tässä tarinassa vain on Sipilän hallitus, ja posliinikaupan rooli jää työmarkkinoille. Teollisuusliiton pääluottamusmiehenä ja valtuuston jäsenenä on tullut seurattua asioiden kehityskulkua tiiviisti ja nyt on sopiva hetki kertoa miten tähän tilanteeseen on tultu.

KiKy

Kuuluisan KiKy-sopimuksen yhteydessä me työntekijät hyväksyimme tuleville vuosille mm. nollapalkankorotukset, työn kokonaisverotuksen nousemisen eläkemaksujen kautta, 24 tuntia lisää työaikaa ja lomarahaleikkaukset. Hyväksyimme ne siksi, koska näimme sopimiskulttuurin säilyttämisen arvokkaana. Hyvinvointivaltion rakentanut kolmikantainen sopimiskulttuuri kun uhattiin Kokoomuksen, Keskustan ja Perussuomalaisten toimesta taannuttaa kansainvälisten lakien minimitasolle. Saimme lupauksen että näin ei tehdä, ja että lisää työelämän pelisääntöjen heikennyksiä ei tule. Tämä osoittautui valheeksi ja kaiken kukkuraksi EK irtisanoi keskusjärjestösopimukset, josta kärsivät pienet ammattiliitot. Palkansaajien käteen jäi keskiansioiden lasku tehtyä tuntia kohden.

KiKyn jälkeistä aikaa leimasi teennäinen työelämän lakien kolmikantainen valmistelukulttuuri. Työntekijäjärjestöt otettiin kyllä mukaan keskusteluihin, kun aiheena oli mm. työttömiä koskeva aktiivimalli, tai ansiosidonnaisen leikkaaminen. Jostain syystä kävi kuitenkin aina niin, että työntekijäjärjestöjen perusteltujakaan kantoja ei otettu millään tavalla huomioon.

Populismin pusukoppi

Koko Sipilän hallituskautta on leimannut etujärjestöpolitiikan tekeminen, mutta vasta nyt sen luonne on paljastunut tavalliselle äänestäjällekin kaikessa röyhkeydessään. Resepti on joka kerta samanlainen: Ensin säädetään työnantajajärjestöjä ja pääomapiirejä suosivia lakeja poliittisen prosessin kautta. Kun demarit vastustavat niitä, alkaa syyttely, että demarit ja AY-liike ovat samaa pataa ja joutaisivat pussauskoppiin. Samalla kuitenkin hallituksen kikyministerien kädet liikkuvat hellän määrätietoisesti työnantajajärjestöjen liiveissä toisessa pusukopissa. Jos tästä kopista keskusta ja kokoomus eivät tule ajoissa ulos, on seurauksena pian maalaisromanttiset haulikkohäät.

Sille, miksi demarien ja työntekijärjestöjen politiikka on politiikkaa, mutta oikeistohallituksen, pääomapiirien ja työnantajajärjestöjen politiikka ei ole politiikkaa, en ole löytänyt vielä vastausta. Mutta ehkä sillä on jotain tekemistä vaalirahoittamisen ja sumuverhottamisen kanssa.

Epäselvää on myös se, miksi Suomen ulkopuolisesta maailmantalouden kohentumisesta johtuva Suomen vientiteollisuuden menestyminen on istuvan hallituksen ansiota, mutta Suomen ulkopuolelta tuleva maahanmuuttokriisi ei sitä ole? Ehkä sillä on jotain tekemistä ihonvärittämisen ja populistuttamisen kanssa.

 

Kun oikeistolaisen maailman luominen törmää realismiin, mutta vaalirahoittajat vaativat pysymään vallankahvassa kiinni, ei ole muuta vaihtoehtoa kasvojen pelastamiselle kuin sormien osoittelu. Jos hallituksesta tai oppositiosta ei löydy syypäätä, alkaa median syyttely siitä, että ne kirjoittavat vain hallituksen epäonnistuneista SOTE-hömpötyksistä, ja vastaavasti työntekijäjärjestöjen syyttely onnettomasta työmarkkinapolitiikasta. ”Ken on maassa kaunehin” - peilin edessä on pelottavaa olla kun se särkyy. Käy kuten sadussa - paljastuu itsekkyys ja rahan palvonta, heikomman asemassa olevien kustannuksella.

 

 

 

Kirjoitus oli kolumni demokraatissa:

https://demokraatti.fi/jarjestolliset-toimet-ja-ripaus-maalaisromantiikkaa

 

]]>
0 http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261107-jarjestolliset-toimet-ja-ripaus-maalaisromantiikkaa#comments Politiikka Populismi Työmarkkinajärjestöt Työtaistelu Ylityökielto Mon, 17 Sep 2018 12:00:00 +0000 Petri Partanen http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261107-jarjestolliset-toimet-ja-ripaus-maalaisromantiikkaa
Ruotsin vaalit: mullistuksesta lässähdys http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260726-ruotsin-vaalit-mullistuksesta-lassahdys <p>Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:n viimeisin vaaliennuste lupaili monessa suhteessa mullistuksen vaaleja länsinaapuriin mutta tuloksena oli lähinnä lässähdys.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; Ennuste&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Tulos</p><p><strong>Punavihreäblokki</strong></p><p>Sosialidemokraatit &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 24,9%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 28,4%</p><p>Vasemmistopuolue &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 10,0%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 7,9%</p><p>Ympäristöpuolue&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 5,0%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 4,3%</p><p><strong>Porvariallianssi</strong></p><p>Maltillinen Kokoomus &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 17,7%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 19,8%</p><p>Keskustapuolue &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 8,6%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 8,6%</p><p>Liberaalit &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 6,5%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 5,5%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Kristillisdemokraatit &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 5,7%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 6,4%</p><p>&nbsp;</p><p>Ruotsidemokraatit &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 19,1%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 17,6%</p><p>Pitkässä perspektiivissä sosialidemokraattien tulos on historiallisen huono. Ainoastaan vuoden 1911 vaaleissa sosialidemokraatit ovat alittaneet 30%kannatuksen ja nyt puolueen kannatus laski niukasti vuoden 1911 tuloksen (28,5%) alle. Lyhyellä perspektiivillä sosialidemokraattien 28,4%kannatusta (laskua 2,8) voidaan pitää torjuntavoittona ja puolueen säilymistä suurimpana puolueena sinällään vaalivoittona.</p><p>Maltillinen Kokoomus päihitti selkeästi gallupit mutta puolue on tehnyt historiaa melkein puolittamalla kannatuksensa vain kahdeksassa vuodessa. Vuoden 2010 parlamenttivaaleissa puolue saavutti 30,1%kannatuksen ja nyt kannatus jäi alle 20%:n (laskua 3,5). Puolue kuitenkin onnistui säilyttämään asemansa toiseksi suurimpana puolueena.</p><p>Ennusteeseen verrattuna Ruotsidemokraatit olivat vaalien alisuoriutujia. 4,7% kannatuksenkasvu on erinomainen mutta selkeästi alhaisempi kuin vuoden 2014 parlamenttivaaleissa (7,2). Puolue säilyi kolmanneksi suurimpana puolueena eikä onnistunut kiilaamaan Maltillisen Kokoomuksen edelle, jytky jäi saavuttamatta. &nbsp;Länsinaapurin vaaleissa&nbsp; vahvistui käsitys siitä, että gallupeissa oikeistopopulistien kannatus arvioidaan järjestelmällisesti liian suureksi. Sama on toistunut Ranskan ja Alankomaiden vaaleissa. Selkeästi argumentit, että kansalaiset&nbsp; eivät kehtaa vastata gallupeihin totuudenmukaisesti eli kertoa äänestävästi populistipuoluetta, on puhdasta hölynpölyä.</p><p>Pienpuolueiden osalta selkeisiin voittajiin voidaan laskea Liberaalit ja Keskustapuolue, jälkimmäisen vahvasta kannatuksesta on yksinomaan kiittämineen puolueen puheenjohtaja Annie Lööfin suoritusta vaalikampanjassa. Ympäristöpuolue voi pitää suoristustaan vaalivoittona, sillä vaikka kannatus laski&nbsp; merkittävästi niin puolue ylittää 4% äänikynnyksen ja säilyy valtiopäivillä.</p><p>Ruotsin Ympäristöpuolueen romahdus näyttää olevan osa yleiseurooppalaista trendiä, jossa pelkästään ympäristökysymysten pohjalta syntyneet puolueet ovat menettäneet tenhonsa. Aikaisemmin vihreiden otaksuttiin korvaavaan sosialidemokraatit&nbsp; yhteiskuntia uudistavina voimina mutta toisin kävi. Nykyisin suurin osa perinteisistä puolueista on ottanut ympäristökysymykset ja ilmastonmuutoksen vakavasti, joten erillisten ympäristöpuolueiden tarpeellisuus on vähentynyt merkittävästi.</p><p><strong>Ruotsin historian vaikeimmat hallitusneuvottelut.</strong></p><p>Vaalitulos ennakoi todella vaikeita hallitusneuvotteluita. Nyt blokkien kannatus on paikoissa mitattuna 144-143 sosialidemokraattien johtaman blokin eduksi Ruotsidemokraattien kannatuksen ollessa 62 paikkaa, prosentuaalisesti blokkien kannatukset ovat todella tasan 40,6%-40,3%, Ruotsidemokraatit 17,7%. Kummallakin blokilla on yhtä paljon tai vähän valtaa vaatia itselleen hallitusvastuuta.</p><p>Vaalitulos saattaa johtaa blokkipolitiikan murtumiseen Ruotsissa. Mikäli Maltillisten puheenjohtaja pitää kiinni lausunnostaan, että pääministeriys kuuluu porvariallianssille, niin enemmistöä ei ole mahdollista saavuttaa ilman Ruotsidemokraatteja. Heidän ottamisensa mukaan porvarihallitukseen johtaisi todennäköisesti Keskustapuolueen ja Liberaalien siirtymiseen syrjään porvariyhteistyöstä.&nbsp;&nbsp;</p><p>Punavihreänblokin näkökulmasta Lööfiin johtama Keskustapuolue voisi&nbsp; olla sopiva kumppani tulevaan hallitukseen. Ainakin vaalipuheiden perusteella olisi mahdollista saavuttaa kompromissiratkaisu hallitusyhteistyöstä Ruotsidemokraattien pakottamana. Keskustapuolue vahvistaisi punavihreiden hallituspohjaa ja heikentäisi SD:n mahdollisuuksia saavuttaa vaa&#39;ankieliasema valtiopäivillä.</p><p>Vaalituloksen kommentoinnissa on myös heitetty ilmoille sateenkaarihallitus, jollainen oli Suomessa Paavo Lipposen johdolla 1995-2003. Mahdollisia kokoonpanoja olisi S+M+C+MP tai S+M+C+L+MP. Sateenkaarihallitus kuitenkin edellyttäisi merkittäviä kompromisseja vaalitavoitteista ja olisi äänestäjien kuluttajansuojan kannalta erittäin ongelmallista. Nyt merkittävä osa ruotsalaisista on antanut äänensä puolueille sillä oletuksella, että hallitus tulee olemaan joko punavihreä tai porvari. Minkäänlaisesta sateenkaarihallituksesta ei ole ollut vaalikeskusteluissa puhetta.</p><p>Oli hallitusyhdistelmä sitten mikä tahansa niin keskiössä tulee olemaan kysymys Ruotsidemokraattien asemasta. Puolueen kasvu viimeisten vaalien aikana osoittaa siitä tulleen keskeinen osa länsinaapuriin politiikkaa. Siksi onki toivottavaa etteivät perinteiset puolueet pyri vaientamaan Ruotsidemokraatteja työntämällä heitä syrjään valtiopäivillä. Viidennes ruotsalaisista on antanut heille demokraattisissa vaaleissa tukensa ja tätä tulee nyt vain kunnioittaa. Demokratiassa kun on mahdollista, että osa kansasta äänestää enemmistön näkökulmasta väärin. Pyrkimys työntää Ruotsidemokraatit paitsioon ainoastaan kasvattaa heidän suosiotaan ja seuraavissa vaaleissa puolueen muodostama ongelma poliittiselle järjestelmälle saattaa paisua liian suureksi. Valta ja vastaa ovat myös parhaimmat keinot populistien romahduttamiseksi. Kun tarjolla on vain retoriikkaa eikä realistisia keinoja niin kannatus sulaa nopeasti. Tästä on näyttöä Suomessa niin SMP:n kuin Perussuomalaisten tapauksissa.</p><p>P.S.</p><p>Parlamenttivaalien yhteydessä järjestettiin myös&nbsp; maakunta- ja kuntavaalit. Pikaisella tarkastelulla Ruotsin 20 maakunnassa vaalitulos noudatteli valtakunnallista kannatusta. Sosialidemokraatit saavuttivat suurimman puolueen aseman 18:sta ja toiseksi suurimman kahdessa maakunnassa, Maltillinen Kokoomus oli suurin yhdessä ja toiseksi suurin 13:sta maakunnassa. Ruotsidemokraattien kohtalona oli olla myös maakunnissa kolmanneksi suurin puolue, mutta vain 12:sta maakunnassa. Mielenkiintoisin huomio on, että mitä pohjoisempiin maakuntiin siirrytään niin sitä heikompaa on Ruotsidemokraattien maakunnallinen kannatus.</p><p>P.S.S.</p><p>Vaalien pohjanoteerauksen saavutti suuresti arvostamani Yleisradio. Areenan lähetys pohjattiin pelkästään ovensuukyselyihin, niitä kommentoitiin näyttelijöiden ja bloggareiden toimesta ja koko lähetys päätettiin siinä vaiheessa kun ensimmäisiä varsinaisia tuloksia alkoi tulla. Käsittämätöntä.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:n viimeisin vaaliennuste lupaili monessa suhteessa mullistuksen vaaleja länsinaapuriin mutta tuloksena oli lähinnä lässähdys.

                                                          Ennuste            Tulos

Punavihreäblokki

Sosialidemokraatit                     24,9%                 28,4%

Vasemmistopuolue                  10,0%                 7,9%

Ympäristöpuolue                       5,0%                  4,3%

Porvariallianssi

Maltillinen Kokoomus              17,7%                 19,8%

Keskustapuolue                         8,6%                   8,6%

Liberaalit                                        6,5%                   5,5%                  

Kristillisdemokraatit                  5,7%                   6,4%

 

Ruotsidemokraatit                    19,1%                 17,6%

Pitkässä perspektiivissä sosialidemokraattien tulos on historiallisen huono. Ainoastaan vuoden 1911 vaaleissa sosialidemokraatit ovat alittaneet 30%kannatuksen ja nyt puolueen kannatus laski niukasti vuoden 1911 tuloksen (28,5%) alle. Lyhyellä perspektiivillä sosialidemokraattien 28,4%kannatusta (laskua 2,8) voidaan pitää torjuntavoittona ja puolueen säilymistä suurimpana puolueena sinällään vaalivoittona.

Maltillinen Kokoomus päihitti selkeästi gallupit mutta puolue on tehnyt historiaa melkein puolittamalla kannatuksensa vain kahdeksassa vuodessa. Vuoden 2010 parlamenttivaaleissa puolue saavutti 30,1%kannatuksen ja nyt kannatus jäi alle 20%:n (laskua 3,5). Puolue kuitenkin onnistui säilyttämään asemansa toiseksi suurimpana puolueena.

Ennusteeseen verrattuna Ruotsidemokraatit olivat vaalien alisuoriutujia. 4,7% kannatuksenkasvu on erinomainen mutta selkeästi alhaisempi kuin vuoden 2014 parlamenttivaaleissa (7,2). Puolue säilyi kolmanneksi suurimpana puolueena eikä onnistunut kiilaamaan Maltillisen Kokoomuksen edelle, jytky jäi saavuttamatta.  Länsinaapurin vaaleissa  vahvistui käsitys siitä, että gallupeissa oikeistopopulistien kannatus arvioidaan järjestelmällisesti liian suureksi. Sama on toistunut Ranskan ja Alankomaiden vaaleissa. Selkeästi argumentit, että kansalaiset  eivät kehtaa vastata gallupeihin totuudenmukaisesti eli kertoa äänestävästi populistipuoluetta, on puhdasta hölynpölyä.

Pienpuolueiden osalta selkeisiin voittajiin voidaan laskea Liberaalit ja Keskustapuolue, jälkimmäisen vahvasta kannatuksesta on yksinomaan kiittämineen puolueen puheenjohtaja Annie Lööfin suoritusta vaalikampanjassa. Ympäristöpuolue voi pitää suoristustaan vaalivoittona, sillä vaikka kannatus laski  merkittävästi niin puolue ylittää 4% äänikynnyksen ja säilyy valtiopäivillä.

Ruotsin Ympäristöpuolueen romahdus näyttää olevan osa yleiseurooppalaista trendiä, jossa pelkästään ympäristökysymysten pohjalta syntyneet puolueet ovat menettäneet tenhonsa. Aikaisemmin vihreiden otaksuttiin korvaavaan sosialidemokraatit  yhteiskuntia uudistavina voimina mutta toisin kävi. Nykyisin suurin osa perinteisistä puolueista on ottanut ympäristökysymykset ja ilmastonmuutoksen vakavasti, joten erillisten ympäristöpuolueiden tarpeellisuus on vähentynyt merkittävästi.

Ruotsin historian vaikeimmat hallitusneuvottelut.

Vaalitulos ennakoi todella vaikeita hallitusneuvotteluita. Nyt blokkien kannatus on paikoissa mitattuna 144-143 sosialidemokraattien johtaman blokin eduksi Ruotsidemokraattien kannatuksen ollessa 62 paikkaa, prosentuaalisesti blokkien kannatukset ovat todella tasan 40,6%-40,3%, Ruotsidemokraatit 17,7%. Kummallakin blokilla on yhtä paljon tai vähän valtaa vaatia itselleen hallitusvastuuta.

Vaalitulos saattaa johtaa blokkipolitiikan murtumiseen Ruotsissa. Mikäli Maltillisten puheenjohtaja pitää kiinni lausunnostaan, että pääministeriys kuuluu porvariallianssille, niin enemmistöä ei ole mahdollista saavuttaa ilman Ruotsidemokraatteja. Heidän ottamisensa mukaan porvarihallitukseen johtaisi todennäköisesti Keskustapuolueen ja Liberaalien siirtymiseen syrjään porvariyhteistyöstä.  

Punavihreänblokin näkökulmasta Lööfiin johtama Keskustapuolue voisi  olla sopiva kumppani tulevaan hallitukseen. Ainakin vaalipuheiden perusteella olisi mahdollista saavuttaa kompromissiratkaisu hallitusyhteistyöstä Ruotsidemokraattien pakottamana. Keskustapuolue vahvistaisi punavihreiden hallituspohjaa ja heikentäisi SD:n mahdollisuuksia saavuttaa vaa'ankieliasema valtiopäivillä.

Vaalituloksen kommentoinnissa on myös heitetty ilmoille sateenkaarihallitus, jollainen oli Suomessa Paavo Lipposen johdolla 1995-2003. Mahdollisia kokoonpanoja olisi S+M+C+MP tai S+M+C+L+MP. Sateenkaarihallitus kuitenkin edellyttäisi merkittäviä kompromisseja vaalitavoitteista ja olisi äänestäjien kuluttajansuojan kannalta erittäin ongelmallista. Nyt merkittävä osa ruotsalaisista on antanut äänensä puolueille sillä oletuksella, että hallitus tulee olemaan joko punavihreä tai porvari. Minkäänlaisesta sateenkaarihallituksesta ei ole ollut vaalikeskusteluissa puhetta.

Oli hallitusyhdistelmä sitten mikä tahansa niin keskiössä tulee olemaan kysymys Ruotsidemokraattien asemasta. Puolueen kasvu viimeisten vaalien aikana osoittaa siitä tulleen keskeinen osa länsinaapuriin politiikkaa. Siksi onki toivottavaa etteivät perinteiset puolueet pyri vaientamaan Ruotsidemokraatteja työntämällä heitä syrjään valtiopäivillä. Viidennes ruotsalaisista on antanut heille demokraattisissa vaaleissa tukensa ja tätä tulee nyt vain kunnioittaa. Demokratiassa kun on mahdollista, että osa kansasta äänestää enemmistön näkökulmasta väärin. Pyrkimys työntää Ruotsidemokraatit paitsioon ainoastaan kasvattaa heidän suosiotaan ja seuraavissa vaaleissa puolueen muodostama ongelma poliittiselle järjestelmälle saattaa paisua liian suureksi. Valta ja vastaa ovat myös parhaimmat keinot populistien romahduttamiseksi. Kun tarjolla on vain retoriikkaa eikä realistisia keinoja niin kannatus sulaa nopeasti. Tästä on näyttöä Suomessa niin SMP:n kuin Perussuomalaisten tapauksissa.

P.S.

Parlamenttivaalien yhteydessä järjestettiin myös  maakunta- ja kuntavaalit. Pikaisella tarkastelulla Ruotsin 20 maakunnassa vaalitulos noudatteli valtakunnallista kannatusta. Sosialidemokraatit saavuttivat suurimman puolueen aseman 18:sta ja toiseksi suurimman kahdessa maakunnassa, Maltillinen Kokoomus oli suurin yhdessä ja toiseksi suurin 13:sta maakunnassa. Ruotsidemokraattien kohtalona oli olla myös maakunnissa kolmanneksi suurin puolue, mutta vain 12:sta maakunnassa. Mielenkiintoisin huomio on, että mitä pohjoisempiin maakuntiin siirrytään niin sitä heikompaa on Ruotsidemokraattien maakunnallinen kannatus.

P.S.S.

Vaalien pohjanoteerauksen saavutti suuresti arvostamani Yleisradio. Areenan lähetys pohjattiin pelkästään ovensuukyselyihin, niitä kommentoitiin näyttelijöiden ja bloggareiden toimesta ja koko lähetys päätettiin siinä vaiheessa kun ensimmäisiä varsinaisia tuloksia alkoi tulla. Käsittämätöntä. 

]]>
5 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260726-ruotsin-vaalit-mullistuksesta-lassahdys#comments Maahanmuutto Populismi Ruotsidemokraatit Ruotsin vaalit 2018 Sosialidemokraatit Sun, 09 Sep 2018 22:52:55 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260726-ruotsin-vaalit-mullistuksesta-lassahdys
Jäitä hattuun tekoälyintoilijat; opetelkaa ensin esittämään asianne http://erkkilaitila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259825-jaita-hattuun-tekoalyintoilijat-opetelkaa-ensin-esittamaan-asianne <p>Kun keski-ikäinen toimihenkilö oikeassa valossa saa tuntuman tekoälyyn, vain mielikuvituksensa on kattona.</p><p>Suomen vasta käynnistyneessä isossa hankkeessa järjen valoa on vaikea nähdä, mutta työryhmät varmaan kiireisiä, eivätkä anna väliaikatietoa, kunnes projekti on valmis, mikä on halukkaiden kannalta liian myöhäistä.</p><p>Niille, jotka ovat kiinnostuneita sen rajoista ja syväoppimisesta, täällä vajaan tunnin presentaatio <a href="http://metayliopisto.fi/tekoalyn-kolmas-aalto-uhkaa-itse-sukeltaa-syvaoppimisen-illuusiot-systeemisesti-selitettyna/">täällä</a>.</p><p>Illuusio tarkoittaa Suomeksi havaintoharhaa. Tämä aihe on vaikea hahmottaa ja siksi vääriä tulkintoja käytetään hyväksi väärissä tarkoituksissa.</p><p>Metayliopiston menetelmä on tarkoitettu tuomaan esille juuri tämäntyyppisiä tilanteita myös politiikassa, taloudessa, yhteiskunnan rakenteissa, teknologiassa muutenkin, ilmaston arvioinnissa, juridiikassa, ihmisyydessä ja johtamisessa sekä tieteessä.</p><p>Kenties joskus hamassa tulevaisuudessa Uuden Suomen blogi on siirtynyt Metayliopiston menetelmään, että sekavat kirjoitelmat jääneet pois. Viestinnän parantaminen tässä onkin päätarkoituksena.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun keski-ikäinen toimihenkilö oikeassa valossa saa tuntuman tekoälyyn, vain mielikuvituksensa on kattona.

Suomen vasta käynnistyneessä isossa hankkeessa järjen valoa on vaikea nähdä, mutta työryhmät varmaan kiireisiä, eivätkä anna väliaikatietoa, kunnes projekti on valmis, mikä on halukkaiden kannalta liian myöhäistä.

Niille, jotka ovat kiinnostuneita sen rajoista ja syväoppimisesta, täällä vajaan tunnin presentaatio täällä.

Illuusio tarkoittaa Suomeksi havaintoharhaa. Tämä aihe on vaikea hahmottaa ja siksi vääriä tulkintoja käytetään hyväksi väärissä tarkoituksissa.

Metayliopiston menetelmä on tarkoitettu tuomaan esille juuri tämäntyyppisiä tilanteita myös politiikassa, taloudessa, yhteiskunnan rakenteissa, teknologiassa muutenkin, ilmaston arvioinnissa, juridiikassa, ihmisyydessä ja johtamisessa sekä tieteessä.

Kenties joskus hamassa tulevaisuudessa Uuden Suomen blogi on siirtynyt Metayliopiston menetelmään, että sekavat kirjoitelmat jääneet pois. Viestinnän parantaminen tässä onkin päätarkoituksena.

 

 

]]>
12 http://erkkilaitila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259825-jaita-hattuun-tekoalyintoilijat-opetelkaa-ensin-esittamaan-asianne#comments Mystiikka Populismi Systeemiajattelu Tekoäly Wed, 22 Aug 2018 05:15:41 +0000 Erkki Laitila http://erkkilaitila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259825-jaita-hattuun-tekoalyintoilijat-opetelkaa-ensin-esittamaan-asianne
Populismi on nyt pop http://tonirintala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259196-populismi-on-nyt-pop <p>Ensin lainaan tähän tutkija Mari K. Niemen näkemyksen: <strong><em>&quot;Populismin määrittely ei ole ihan helppoa. Arkikäytössä siitä on tullut leimakirves, haukkumasana, jolla usein sivalletaan ja vähätellään toisin ajattelevaa.&quot;</em></strong> - <a href="https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/tutkija-populismi-ei-ole-hyva-tai-paha-ilmio-media-ei-tartu-perussuomalaisten-provosointiin-enaa-niin-helposti/794227/">Kalevassa 21.5.2018</a></p><p>Tutkija Niemi kertoo <strong>kaikkien puolueiden hyödyntävän populismia viestinnässään</strong>. Olen samaa mieltä. Kokoomus, Vihreät ja Vasemmisto osaavat olla erittäin populistisia. Lupauksia osataan antaa ja oppositiossa ollessa huudellaan <em>&quot;kansan suulla&quot;</em> vallanpitäjiä vastaan, eli juuri kuten <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Populismi">populismi määritellään</a>.</p><p>Populismin <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Populismi#cite_note-10">alkuperäinen määritelmä</a> onkin: <em><strong>&quot;Poliittista ideologiaa ja aktiivisuutta jonka tarkoitus on edustaa tavallisen kansalaisen tarpeita ja toiveita&quot;.</strong></em></p><p><strong>Euroopassa populismi on nyt pop</strong><br />Sen kerrottiin olevan pop jo 2011, kun toimittaja Aimo Massinen <a href="http://blogit.ts.fi/aimon-plokkaukset/2011/02/25/populismi-on-pop/">siitä kirjoitti</a>.</p><p>Nykypäivinä <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9452079">uutisoidaan</a>, että monissa maissa populismi on nousussa.</p><p>Populismi yhdistetään maahanmuuttoon ja aina muistetaan mainita samalla, että maahanmuuttovastaisuus on nousussa. Tämä<strong> väite maahanmuuttovastaisuuden lisääntymisestä on mielestäni populistinen väite</strong>. Lähinnä vain tietynlaisen maahanmuuton vastustaminen on lisääntynyt, eli <strong>haittamaahanmuuton</strong>.</p><p>Kaikenlaista maahanmuuttoa vastustavia on vähän eikä kaikenlaisen maahanmuuton vastustus ole juurikaan lisääntynyt. <strong>Suurin osa vastustaa maahan tunkeutumista ja laittomasti maassa olevien hyysäämistä</strong>, kun oma kansa näkee samalla nälkää ja jopa kärsii. Suomessakin tätä haittamaahanmuuttoa vastustaa suurin osa kansasta, kertovat kyselyt.</p><p>Kuten Kainuun sanomat <a href="https://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/kotimaa/suhtautuminen-laittomasti-maassa-oleskeleviin-on-hyvin-kriittista/">uutisoi</a>: <em><strong>&quot;Selkeä enemmistö vastaajista näkee, että viranomaisten tulee poistaa maasta ne, jotka eivät vapaaehtoisesti poistu.&quot;</strong></em></p><p>Etelä-Euroopassa haittamaahanmuuttoa vastustaa paikoin yli 90% kansasta vuonna 2015 <a href="https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/304951-90-prosenttia-tai-10-prosenttia-vastustaa-nain-voimakkaasti-maahanmuutto-jakaa">tehdyssä kyselyssä</a>. Meillä n. 70%.</p><p>Monet maat ovatkin tiukentaneet linjaansa tuon jälkeen, <a href="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201806202201026930_ul.shtml">kertoo kesäkuussa 2018 mm. Iltalehti.</a> <em><strong>&quot;Yhä useampi eurooppalainen ei halua maahansa uusia turvapaikanhakijoita.&quot; </strong></em></p><p>Alussa esitelty tutkija Niemi esittää, että populistien vahvuus on viestinnässä ja kehottaa, että siitä voisivat muut puolueet ottaa oppia. <strong><em>&quot;He osaavat puhutella äänestäjiään ymmärrettävästi ja niin, että asia tulee selväksi&quot;</em></strong>, Niemi toteaa.</p><p>Minä taas näkisin, että perussuomalaisten tulee kehittää populismin taitojaan kokoomuslaisten ja vasemmistolaisten taitojen suuntaan. Perussuomalaisten tulee ottaa oppia heidän populismistaan, kun sitä populismia ei edes media huomaa populismiksi ;)</p><p>Se kun on sitä parempaa populismia!</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ensin lainaan tähän tutkija Mari K. Niemen näkemyksen: "Populismin määrittely ei ole ihan helppoa. Arkikäytössä siitä on tullut leimakirves, haukkumasana, jolla usein sivalletaan ja vähätellään toisin ajattelevaa." - Kalevassa 21.5.2018

Tutkija Niemi kertoo kaikkien puolueiden hyödyntävän populismia viestinnässään. Olen samaa mieltä. Kokoomus, Vihreät ja Vasemmisto osaavat olla erittäin populistisia. Lupauksia osataan antaa ja oppositiossa ollessa huudellaan "kansan suulla" vallanpitäjiä vastaan, eli juuri kuten populismi määritellään.

Populismin alkuperäinen määritelmä onkin: "Poliittista ideologiaa ja aktiivisuutta jonka tarkoitus on edustaa tavallisen kansalaisen tarpeita ja toiveita".

Euroopassa populismi on nyt pop
Sen kerrottiin olevan pop jo 2011, kun toimittaja Aimo Massinen siitä kirjoitti.

Nykypäivinä uutisoidaan, että monissa maissa populismi on nousussa.

Populismi yhdistetään maahanmuuttoon ja aina muistetaan mainita samalla, että maahanmuuttovastaisuus on nousussa. Tämä väite maahanmuuttovastaisuuden lisääntymisestä on mielestäni populistinen väite. Lähinnä vain tietynlaisen maahanmuuton vastustaminen on lisääntynyt, eli haittamaahanmuuton.

Kaikenlaista maahanmuuttoa vastustavia on vähän eikä kaikenlaisen maahanmuuton vastustus ole juurikaan lisääntynyt. Suurin osa vastustaa maahan tunkeutumista ja laittomasti maassa olevien hyysäämistä, kun oma kansa näkee samalla nälkää ja jopa kärsii. Suomessakin tätä haittamaahanmuuttoa vastustaa suurin osa kansasta, kertovat kyselyt.

Kuten Kainuun sanomat uutisoi: "Selkeä enemmistö vastaajista näkee, että viranomaisten tulee poistaa maasta ne, jotka eivät vapaaehtoisesti poistu."

Etelä-Euroopassa haittamaahanmuuttoa vastustaa paikoin yli 90% kansasta vuonna 2015 tehdyssä kyselyssä. Meillä n. 70%.

Monet maat ovatkin tiukentaneet linjaansa tuon jälkeen, kertoo kesäkuussa 2018 mm. Iltalehti. "Yhä useampi eurooppalainen ei halua maahansa uusia turvapaikanhakijoita."

Alussa esitelty tutkija Niemi esittää, että populistien vahvuus on viestinnässä ja kehottaa, että siitä voisivat muut puolueet ottaa oppia. "He osaavat puhutella äänestäjiään ymmärrettävästi ja niin, että asia tulee selväksi", Niemi toteaa.

Minä taas näkisin, että perussuomalaisten tulee kehittää populismin taitojaan kokoomuslaisten ja vasemmistolaisten taitojen suuntaan. Perussuomalaisten tulee ottaa oppia heidän populismistaan, kun sitä populismia ei edes media huomaa populismiksi ;)

Se kun on sitä parempaa populismia!

 

 

]]>
75 http://tonirintala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259196-populismi-on-nyt-pop#comments Haittamaahanmuutto Populismi Wed, 08 Aug 2018 06:50:10 +0000 Toni Rintala http://tonirintala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259196-populismi-on-nyt-pop
Heikki Hiilamo - totalitarismin ritari populismin lohikäärmettä kaatamassa? http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259069-heikki-hiilamo-totalitarismin-ritari-populismin-lohikaarmetta-kaatamassa <p><strong>Kun vihervasemmistolainen <a href="https://www.ess.fi/Mielipide/art2475509">pohtii populismia</a>, hän ei vahingossakaan taida ajatella vasemmistolaista populismia. Siinä on ensimmäinen leijumaan jäänyt mielikuva Heikki Hiilamon kirjoituksesta. Ongelma populismi hänelle on silloin, kun se johtaa keskustaoikeistolaisten puolueiden valtaannousuun.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Hiilamo antaa ymmärtää, että populistit lupailevat lyhytnäköisiä ja kevyitä. Sosiologina hänen kuitenkin täytyy tietää, että politiikkaa on aina kritisoitu lyhytnäköisistä ja kevyistä lupauksista, kuten Antti Rinnettä tuoreesta ja kerta toisensa jälkeen jo petetystä eläkelupauksesta. Käsitettäköön tässä kirjoituksessa populistit selkeyden vuoksi kuitenkin vain keskustaoikeistolaisiksi tulokaspuolueiksi. Nyt kun poliittisella kentällä lupaillaankin näiden johdolla konservatiivisia asioita, lupauksista on tullut vasemmistoliberaaleille toimittajille ja poliitikoille ongelma. Jotta antiikin aikuisesta katteettomien (tai sellaiseksi oletettujen) lupausten ongelmasta voisi puhua uutena ilmiönä, täytyy tietenkin &quot;unohtaa&quot; vanhat lupaukset.</p><p>&nbsp;</p><p>Tällainen älyllinen epärehellisyys vahvistaa vastakkainasettelua ideologisten blokkien välillä. Tämä mekanismi toimii siten, että ihmisellä on taustastaan riippumatta usein aika hyvä vainu asioiden laidasta. Vaikkei jotain tietäisi, niin tuntisi kyllä. Palaneen käry haistetaan ja suomalaisessa politiikassa ilmiö tunnetaan lausahduksesta &quot;kyllä kansa tietää&quot;. Niinpä ärsyynnytään, jos viisaan mielipide koetaan virheelliseksi, jotenkin.</p><p>&nbsp;</p><p>Heikki Hiilamon mielestä &quot;populismi pohjautuu vastakkainasetteluiden ja viholliskuvien rakentamiseen&quot;. Tämä on osin totta ja erityisesti tunnettua kommunismin historiassa. Mikä tahansa keskustelu vaatii kärkeviä kiteytyksiä, jotta se saa lukuisat muut kiinnostuneeksi ja mukaan. Se on ihmismielen mekanismi, jota hyödynnetään etenkin elokuvissa. Kärkevä mielipide ei itsessään ole virheellinen. Sen sijaan se voi tuoda monen tavallisen kansalaisen tuntoja julki yleistävässä mutta kiteytetyssä muodossa. Trumpin valinnassa tämä on osuvasti ilmaistavissa siten, että vastustajat tulkitsivat häntä kirjaimellisesti ja kannattajat kuvainnollisesti, suurpiirteisemmin. Tarkoitus oli muotoa tärkeämpää. Koska vastustajat ei pidä Trumpin mielipiteistä, ei heillä ole aitoa haluakaan ymmärtää ja siten todellinen dialogi jää kokematta.</p><p>&nbsp;</p><p>Lopulta Hiilamo veistää isolla kirveellä: &quot;-- valtaan päässeet populistit haluavat purkaa liberaalin yhteiskuntajärjestelmän &rdquo;suojellakseen&rdquo; kansaa sen kuvitelluilta vihollisilta. Tämä tarkoittaa &ndash; kuten Unkarin ja Puolan esimerkit kertovat &ndash; muun muassa lehdistönvapauden rajoittamista ja oikeuslaitoksen politisoimista.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Vaatisi paljon perehtymistä eritellä Unkarin ja Puolan hallitusten kiistanalaisia hankkeita mutta nopeasti voi todeta, että ns. populistien korittaminen yhteen johtaa väkisin karkeisiin virhepäätelmiin. Toisekseen, esimerkiksi Puolan tapauksessa Laki ja oikeus -puolueen <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/2015_Polish_Constitutional_Court_crisis#Constitutional_court_law_changes">lakihanke oikeuslaitoksen suhteen</a> pitää asettaa asiayhteyteensä: hallituksella on mm. halu siivota historian taakkana periytynyt kommunistien yliedustus perustuslakituomioistuimesta. Hyvä on myös tietää, että puolueen puheenjohtaja on <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Law_and_Justice#Nationalism">kritisoinut nationalismia</a>.</p><p>&nbsp;</p><p>Vastaavasti on hyvä muistaa, että esimerkiksi Suomessa Perussuomalaisten puheenjohtajisto on eduskuntapuolueista demokraattisimmin valittu. Joillekin demokraattinen valinta on demokratian kriisi mutta ehkä ennemminkin demokratia itsessään on heille kriisi? Tästä puolueen käyttämästä demokraattisesta metodista huolimatta puoluetta on mm. nykyisen Helsingin pormestarin johdolla leimattu uhaksi demokratialle. Jos onkin niin, että muutamat Itä-Euroopan hallitukset ovat demokratiaa ja vapaata mediaa vastaan, on jokaisen hyvä yrittää ymmärtää pyrkimyksiä muistaen niiden olleen verrattain vähän aikaa sitten totalitaristisia kommunistimaita.</p><p>&nbsp;</p><p>Hiilamo teoretisoi, että globalisaation joillekin tuoma rahan puute on johtanut populismin nousuun. Osin niin tosiaan lieneekin, mutta ajatus ei täsmää aina toden kanssa. Tyypillinen myytti esimerkiksi Trumpin kannattajista kertoo heidän olevan pienituloisia ja syrjäytyneitä, mutta tosiasiassa nimenomaan Hillary Clintonin <a href="http://geoawesomeness.com/top-23-maps-charts-explain-results-2016-us-presidential-elections/">kannattajissa oli selvästi enemmän alle 50.000 dollaria tienaavia</a>. Miksi sitten ajatusta taloudellisesta syrjäytymisestä hellitään? Luultavasti siksi, että se sopii erittäin hyvin vihervasemmistolaisten agendaan. Trumpin tapauksessa hänen kannattajansa haluttiin ensinnäkin esittää heppoisina ja erehdytettyinä. Media alkoi uskoa rakentamaansa myyttiä ja kun kaikkien ongelmien takana ovat muutenkin aina rikkaat ja heidän ehdoillaan rakennettu maa, joten on niin mieluista uskoakin tuo kaikki. Tarina reppanoista istuu täydellisesti vasemmistolaiseen ideologiseen kuplaan. Niinpä mitään ei tarvitse korjata, koska mikään ei näytä olevan rikki. Paitsi demokratia, koska itse hävittiin. Jos häviää pelin, vika on pelissä?</p><p>&nbsp;</p><p>Hiilamo arvelee kirjoituksensa lopussa, että sosiaalisen median sääntely lienee välttämätöntä. Kukaan ei varmasti tiedä miten se tehtäisiin ilman, että rikotaan tärkeimpiä länsimaisia arvoja, mikäli Hiilamo katsoo sääntelyn keskustelun rajoittamiseksi. Jo vanhastaan somen verkkosivustojen tulee siivota laittomat viestit pois ja sitä tehdään. Siinä mielessä sääntelylle on isoa tarvetta, että nyt sivustojen palkkatyöläiset toimivat sananvapaustuomareina kulissien takana ilman minkäänlaista näkyvyyttä. Tällaisena villinä läntenä eivät sivustot voi jatkaa loputtomiin. Nykytilanne mahdollistaa kiusaamisen ehkä jo esimerkiksi sen ansiosta, että sivuston &quot;sensori&quot; on ylityöllistetty ja yritys ylivarovainen maineensa takia. Firmoilla ei ole vastuuta sananvapaudesta, vaikka omistavat merkittäviä alustoja, joilla voidaan toteuttaa länsimaalaisille merkittävää sananvapautta. Somen ja netin ansiosta kansalaisten sananvapaus on laajentunut historiallisen paljon ja kilpailee kaupallisen median kanssa kovemmin kuin koskaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Sääntelyn ei pidä tarkoittaa tiukempaa sananvapauden rajoittamista, koska jo nykylait mahdollistavat paljon. Ylipäätään on niin, että keskustelu kehittyy kehittyvien ihmisten mukana. Se, että meillä on vapaus sanoa väärin mahdollistaa kokea väärin sanomisen seuraukset väittelyissä. Tarkin tuomioistuin on some itse. Annetaan keskustelukulttuurin kehittyä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun vihervasemmistolainen pohtii populismia, hän ei vahingossakaan taida ajatella vasemmistolaista populismia. Siinä on ensimmäinen leijumaan jäänyt mielikuva Heikki Hiilamon kirjoituksesta. Ongelma populismi hänelle on silloin, kun se johtaa keskustaoikeistolaisten puolueiden valtaannousuun.

 

Hiilamo antaa ymmärtää, että populistit lupailevat lyhytnäköisiä ja kevyitä. Sosiologina hänen kuitenkin täytyy tietää, että politiikkaa on aina kritisoitu lyhytnäköisistä ja kevyistä lupauksista, kuten Antti Rinnettä tuoreesta ja kerta toisensa jälkeen jo petetystä eläkelupauksesta. Käsitettäköön tässä kirjoituksessa populistit selkeyden vuoksi kuitenkin vain keskustaoikeistolaisiksi tulokaspuolueiksi. Nyt kun poliittisella kentällä lupaillaankin näiden johdolla konservatiivisia asioita, lupauksista on tullut vasemmistoliberaaleille toimittajille ja poliitikoille ongelma. Jotta antiikin aikuisesta katteettomien (tai sellaiseksi oletettujen) lupausten ongelmasta voisi puhua uutena ilmiönä, täytyy tietenkin "unohtaa" vanhat lupaukset.

 

Tällainen älyllinen epärehellisyys vahvistaa vastakkainasettelua ideologisten blokkien välillä. Tämä mekanismi toimii siten, että ihmisellä on taustastaan riippumatta usein aika hyvä vainu asioiden laidasta. Vaikkei jotain tietäisi, niin tuntisi kyllä. Palaneen käry haistetaan ja suomalaisessa politiikassa ilmiö tunnetaan lausahduksesta "kyllä kansa tietää". Niinpä ärsyynnytään, jos viisaan mielipide koetaan virheelliseksi, jotenkin.

 

Heikki Hiilamon mielestä "populismi pohjautuu vastakkainasetteluiden ja viholliskuvien rakentamiseen". Tämä on osin totta ja erityisesti tunnettua kommunismin historiassa. Mikä tahansa keskustelu vaatii kärkeviä kiteytyksiä, jotta se saa lukuisat muut kiinnostuneeksi ja mukaan. Se on ihmismielen mekanismi, jota hyödynnetään etenkin elokuvissa. Kärkevä mielipide ei itsessään ole virheellinen. Sen sijaan se voi tuoda monen tavallisen kansalaisen tuntoja julki yleistävässä mutta kiteytetyssä muodossa. Trumpin valinnassa tämä on osuvasti ilmaistavissa siten, että vastustajat tulkitsivat häntä kirjaimellisesti ja kannattajat kuvainnollisesti, suurpiirteisemmin. Tarkoitus oli muotoa tärkeämpää. Koska vastustajat ei pidä Trumpin mielipiteistä, ei heillä ole aitoa haluakaan ymmärtää ja siten todellinen dialogi jää kokematta.

 

Lopulta Hiilamo veistää isolla kirveellä: "-- valtaan päässeet populistit haluavat purkaa liberaalin yhteiskuntajärjestelmän ”suojellakseen” kansaa sen kuvitelluilta vihollisilta. Tämä tarkoittaa – kuten Unkarin ja Puolan esimerkit kertovat – muun muassa lehdistönvapauden rajoittamista ja oikeuslaitoksen politisoimista."

 

Vaatisi paljon perehtymistä eritellä Unkarin ja Puolan hallitusten kiistanalaisia hankkeita mutta nopeasti voi todeta, että ns. populistien korittaminen yhteen johtaa väkisin karkeisiin virhepäätelmiin. Toisekseen, esimerkiksi Puolan tapauksessa Laki ja oikeus -puolueen lakihanke oikeuslaitoksen suhteen pitää asettaa asiayhteyteensä: hallituksella on mm. halu siivota historian taakkana periytynyt kommunistien yliedustus perustuslakituomioistuimesta. Hyvä on myös tietää, että puolueen puheenjohtaja on kritisoinut nationalismia.

 

Vastaavasti on hyvä muistaa, että esimerkiksi Suomessa Perussuomalaisten puheenjohtajisto on eduskuntapuolueista demokraattisimmin valittu. Joillekin demokraattinen valinta on demokratian kriisi mutta ehkä ennemminkin demokratia itsessään on heille kriisi? Tästä puolueen käyttämästä demokraattisesta metodista huolimatta puoluetta on mm. nykyisen Helsingin pormestarin johdolla leimattu uhaksi demokratialle. Jos onkin niin, että muutamat Itä-Euroopan hallitukset ovat demokratiaa ja vapaata mediaa vastaan, on jokaisen hyvä yrittää ymmärtää pyrkimyksiä muistaen niiden olleen verrattain vähän aikaa sitten totalitaristisia kommunistimaita.

 

Hiilamo teoretisoi, että globalisaation joillekin tuoma rahan puute on johtanut populismin nousuun. Osin niin tosiaan lieneekin, mutta ajatus ei täsmää aina toden kanssa. Tyypillinen myytti esimerkiksi Trumpin kannattajista kertoo heidän olevan pienituloisia ja syrjäytyneitä, mutta tosiasiassa nimenomaan Hillary Clintonin kannattajissa oli selvästi enemmän alle 50.000 dollaria tienaavia. Miksi sitten ajatusta taloudellisesta syrjäytymisestä hellitään? Luultavasti siksi, että se sopii erittäin hyvin vihervasemmistolaisten agendaan. Trumpin tapauksessa hänen kannattajansa haluttiin ensinnäkin esittää heppoisina ja erehdytettyinä. Media alkoi uskoa rakentamaansa myyttiä ja kun kaikkien ongelmien takana ovat muutenkin aina rikkaat ja heidän ehdoillaan rakennettu maa, joten on niin mieluista uskoakin tuo kaikki. Tarina reppanoista istuu täydellisesti vasemmistolaiseen ideologiseen kuplaan. Niinpä mitään ei tarvitse korjata, koska mikään ei näytä olevan rikki. Paitsi demokratia, koska itse hävittiin. Jos häviää pelin, vika on pelissä?

 

Hiilamo arvelee kirjoituksensa lopussa, että sosiaalisen median sääntely lienee välttämätöntä. Kukaan ei varmasti tiedä miten se tehtäisiin ilman, että rikotaan tärkeimpiä länsimaisia arvoja, mikäli Hiilamo katsoo sääntelyn keskustelun rajoittamiseksi. Jo vanhastaan somen verkkosivustojen tulee siivota laittomat viestit pois ja sitä tehdään. Siinä mielessä sääntelylle on isoa tarvetta, että nyt sivustojen palkkatyöläiset toimivat sananvapaustuomareina kulissien takana ilman minkäänlaista näkyvyyttä. Tällaisena villinä läntenä eivät sivustot voi jatkaa loputtomiin. Nykytilanne mahdollistaa kiusaamisen ehkä jo esimerkiksi sen ansiosta, että sivuston "sensori" on ylityöllistetty ja yritys ylivarovainen maineensa takia. Firmoilla ei ole vastuuta sananvapaudesta, vaikka omistavat merkittäviä alustoja, joilla voidaan toteuttaa länsimaalaisille merkittävää sananvapautta. Somen ja netin ansiosta kansalaisten sananvapaus on laajentunut historiallisen paljon ja kilpailee kaupallisen median kanssa kovemmin kuin koskaan.

 

Sääntelyn ei pidä tarkoittaa tiukempaa sananvapauden rajoittamista, koska jo nykylait mahdollistavat paljon. Ylipäätään on niin, että keskustelu kehittyy kehittyvien ihmisten mukana. Se, että meillä on vapaus sanoa väärin mahdollistaa kokea väärin sanomisen seuraukset väittelyissä. Tarkin tuomioistuin on some itse. Annetaan keskustelukulttuurin kehittyä.

]]>
10 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259069-heikki-hiilamo-totalitarismin-ritari-populismin-lohikaarmetta-kaatamassa#comments Heikki Hiilamo Populismi Sananvapaus Some Sun, 05 Aug 2018 05:07:00 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259069-heikki-hiilamo-totalitarismin-ritari-populismin-lohikaarmetta-kaatamassa
Ne jyrää meitin! http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258706-ne-jyraa-meitin <p>Vielä pari vuotta sitten vuortakin vakaammalta vaikuttanut Angela Merkelin asema Saksan ja &ndash; Trumpin tultua valtaan &ndash; koko demokraattisen maailman johtajana on murentunut ällistyttävää vauhtia. Viime vuoden liittopäivävaalit jo tekivät hänestä efektiivisesti poliittisti ramman, vaikka sitä ei haluttu heti vaalien jälkeen yleisesti tunnustaa. Viime viikkojen tapahtumat ovat sen kuitenkin tehneet vastaansanomattoman selväksi jokaiselle, jolla on silmät nähdä ja korvat kuulla. Merkel hallituksineen voi kaatua koska vain, ja vaikka ei kaatuisikaan, on fataalilla tavalla heikentynyt, vaikka selvisikin sisäministerinsä aiheuttamasta kriisistä.</p><p>Italiassa vaalit voitti ja valtaan pääsi &ndash; tai päätyi - koalitio, jonka pystytyssä pysymistä voi niin ikään epäillä. Erona Saksaan on kuitenkin, että huteroilla jaloilla seisova hallitus ei siellä ole enää vuosikymmeniin ollut mikään uusi ja järkyttävä yllätys. Italia on kuitenkin ollut irrelevantti nimenomaan siksi, että muut suuret EU-maat ovat olleet niin vakaita kuin ovat olleet. Se ei ole enää vallitseva asiaintila.</p><p>Itäisessä EU:ssa neljä maata, Puola, Unkari, Tsekki ja Slovakia, eivät tosin ole akuutissa hallituskriisissä, mutta kaikki keikuttavat EU-venettä yhä vakavammin. Niiden joukkoon on nyt liittynyt myös Itävalta, ei tosin mainitun neljän muodostaman Visegrad-ryhmän jäsenenä, mutta rettelöitsijänä kyllä.</p><p>Kreikka tarpoo talouskriisissään, joka on saatu eristettyä niin, että se ei enää uhkaa koko EU:ta (puuta täytyy tässäkin kohden kyllä koputtaa), mutta pakolaiskriisin ensi linjan maana sekin on yhä EU:n ongelmalistan kärjen tuntumassa.</p><p>Maahanmuutto onkin kaikkia mainittuja kriisiin joutuneita maita yhdistävä tekijä. Vuosina 2015-16 koettu turvapaikanhakijoiden tulva EU:hun, mukaan lukien ensimmäistä kertaa Suomeen, vei asian kanssa painineiden ajan niin tarkkaan, että syvempien syiden ja seurausten pohdintaan ei heillä liiennyt aikaa. Niitä analysoimaan värvättiin ulkoministeriössä minut (jos kohta muutkin siihen osallistuivat). Akuutin kriisin päätyttyä saatoin vetää muutamia johtopäätöksiä, joista voin pitää kiinni vielä tänäänkin.</p><p>Ensimmäinen johtopäätös &ndash; tai pikemminkin tilastollinen tosiasia &ndash; oli, että todellista &rdquo;muuttoliikekriisiä&rdquo; ei vuosina 2015-16 loppujen lopuksi ollut. Turvapaikanhakijoita tuli kyllä Suomeen loppukesän 2015 ja helmi-maaliskuun vaihteen 2016 välillä noin 10 kertaa enemmän kuin siihen asti vuosittain. Varsinainen &rdquo;tulva&rdquo; kesti kuitenkin vain kaksi kuukautta, ja jos kokonaisluvut tasoitetaan esimerkiksi kolmelle vuodelle, jäljelle jää kyllä &rdquo;pullistuma&rdquo;, mutta kolmelle vuodelle jaettuna turvapaikan saaneita kertyi vain noin 10&nbsp;000 eli runsaat 3000 vuodessa, kun heitä ennen kriisiä oli vuosittain parisen tuhatta. Koko EU:ssa näkyy sama ilmiö, sillä erolla, että &rdquo;piikki&rdquo; vuosina 2015-6 oli pienempi. Koko EU-alueelle tasoitettuna heitä tuli alle 0,2 prosenttia EU:n väestöstä, ja turvapaikan saaneiden määrä lienee jäänyt hieman yli 0,1 prosenttiin väestöstä.</p><p>Aivan ilman kriisiä ei tietenkään selvitty näilläkään luvuilla. Hyvin nopeasti kasvanut turvapaikanhakijoiden määrä aiheutti hallinnollisen kriisin, kun nämä piti jonnekin majoittaa ja huoltaa. Kuten oli ennakoitavissa &ndash; ja myös ennakoin &ndash; Suomeenkin syntyi lisäksi pian laittomasti maahan jääneiden joukko, aivan uusi ongelma meillä. Koko EU:n tasolla pahimmat ongelmat olivat ensinnäkin ulkorajavalvonnan pettäminen, mikä johti maahantulijoiden hallitsemattomaan vaellukseen kohti suosituimpia päämäärämaita. Toiseksi, turvapaikanhakijoiden käsittelyä koskeva perussääntö, jonka mukaan vastuu maahan tulevista on sillä jäsenmaalla, jonne turvapaikanhakija ensiksi saapuu, menetti käytännössä merkityksensä, sillä määränpäähänsä saapuneita ei voitu palauttaa ensimmäiseen saapumismaahansa, ei humanitäärisistä eikä myöskään käytännöllisistä syistä. Kolmas kriisiyttävä tekijä oli maahantulijoiden saapuminen vain pariin jäsenmaahan ja sen jälkeen suunnistaminen vain muutamaan muuhun, ennen muuta Saksaan. Tästä aiheutuneet ongelmat olisi ollut helppo ja järkevää välttää toteuttamalla tehokkaasti turvapaikan saaneiden jakaminen jäsenmaihin. Sen sijaan tästä asiasta tuli yksi pahimmista jäsenmaiden välejä jäytäneistä kiistoista, vaikka siitä muodollinen päätös saatiinkin aikaan.</p><p>Nämä materiaaliset ongelmat kalpenivat ja kalpenevat yhä psykologisen kriisin rinnalla, ja sen kriisin syvyyttä ja varsinkaan kestoa en osannut minäkään ennakoida. Asenteet maahanmuuttoa kohtaan yleensä ja pakolaisia kohtaan erityisesti alkoivat kyllä yllätyksettömästi koventua hyvin pian sen jälkeen kun tulijamäärät nopeasti kasvoivat vuonna 2015 ja heidän kärsimystensä ja kuolemiensa, varsinkin Kreikan rannikolle huuhtoutuneen pikkupojan ruumiin, aiheuttama ensimmäinen myötätuntoaalto oli hiipunut.</p><p>Loogista olisi kuitenkin ollut, että kun turvapaikanhakijoiden määrä pian palasi kutakuinkin kriisiä edeltävälle tasolle, myös mentaalinen kriisi olisi vaimentunut. Näin ei ole käynyt, pikemminkin painvastoin, ja se kriisi on kanavoitunut perinteisten poliittisten voimasuhteiden järkkymiseksi jopa vakauden ankkuriksi mielletyssä Saksassa. Mikä sen voi selittää? Kolme asiaa tulee mieleen.</p><p>Ensimmäinen on mieliin, tai ehkä pikemminkin alitajuntaan, jäänyt tunne asioiden riistäytymisestä hallinnasta, mitä televisiokuvat pitkin maita ja mantuja vaeltavista ihmislaumoista, yömyöhällä häthätää vastaanottokeskuksiksi muutettuihin korpihotelleihin saapuvista busseista ja ikuiselta tuntuvasta hedelmättömästä kiistelystä EU-kokouksissa aiheuttivat. Se on jäänyt elämään.</p><p>Toiseksi, vaikka taloussuhdanne on Euroopassa turvapaikkakriisin akuutin vaiheen jälkeen selvästi parantunut, perusturvallisuus on järkkynyt ja tulevaisuuskäsitykset ovat edelleen pessimistiset. Eikä kysymys ei ole pelkästään käsityksistä, vaan monet tosiaan ovat jääneet syrjään talouden noususta ja suorastaan syrjäytyneet. Tämäkin on megatrendi, ja kuten megatrendeillä yleensäkin, keinoja sen kääntämiseen ei tunnu olevan &ndash; tai ainakaan sellaisten keinojen käyttöön ei löydy poliittista tahtoa. Yksi seuraus on muukalaisvastaisuuden kasvu.</p><p>Kolmanneksi on kysymys myös kulttuurisesta turvattomuuden tunteesta. Ulkomaalaisperäisen väestön määrä on kenties monissa Euroopan maissa saavuttanut tason, jonka kantaväestö, ja eritoten edellä mainittu taloudellisesti syrjäytynyt osa siitä, kokee uhkaksi, ei vain toimeentulolleen vaan myös identiteetilleen. Tähän voidaan esittää vastaväite, että vähintään yhtä suurta on asenteiden koveneminen ollut maissa, joissa ulkomaalaisperäistä väestöä on hyvin vähän. Kyse ei kuitenkaan ole vain absoluuttisista määristä, vaan siitä miten nopeasti tilanne ympäristössä on muuttunut, ja historiallisista kokemuksista, Itä-Euroopassa esimerkiksi ulkoa tuodun komentovallan muistosta.</p><p>Pohjimmiltaan kyse on ihmisen laumaeläinluonteesta; laumalla taasen on oltava yhteistä identiteettiä luovia ominaisuuksia, jotta se voi ylipäätään syntyä. Tätä ovat ulkoisia uhkakuvia, erilaisuuden torjuntaa hyväksikäyttävät liikkeet onnistuneet tehokkaasti hyväksikäyttämään. Vastakkaista kantaa edustavien argumentit kuten huonosti erittelyä kestävä monikulttuurisuuden ihanne ja abstraktit (kiistämättä niiden moraalista oikeutusta) tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ihanteet, terveen huoltosuhteen ylläpitämisen tarve, tai edes hyvinvointivaltio, eivät selvästikään tuota sellaista ryhmäidentiteettiä, että sillä pystyttäisiin kilpailemaan tehokkaasti populistisen demagogian kanssa. Jotain tehokkaampaa olisi löydettävä, eikä minulla ole siihen vastausta, ei ainakaan sellaista joka mahtuisi tällaiseen blogiin. Yksi ainesosa siinä kuitenkin olisi oltava konsensus siitä, millaista sopeutumista on voitava edellyttää maahantulijoilta ja millaista niiltä, jotka heitä vastaanottavat. Nyt sen määrittelyä hallitsevat ne, joiden ratkaisu on estää maahantulo ja jopa päästä eroon jo maahan tulleista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vielä pari vuotta sitten vuortakin vakaammalta vaikuttanut Angela Merkelin asema Saksan ja – Trumpin tultua valtaan – koko demokraattisen maailman johtajana on murentunut ällistyttävää vauhtia. Viime vuoden liittopäivävaalit jo tekivät hänestä efektiivisesti poliittisti ramman, vaikka sitä ei haluttu heti vaalien jälkeen yleisesti tunnustaa. Viime viikkojen tapahtumat ovat sen kuitenkin tehneet vastaansanomattoman selväksi jokaiselle, jolla on silmät nähdä ja korvat kuulla. Merkel hallituksineen voi kaatua koska vain, ja vaikka ei kaatuisikaan, on fataalilla tavalla heikentynyt, vaikka selvisikin sisäministerinsä aiheuttamasta kriisistä.

Italiassa vaalit voitti ja valtaan pääsi – tai päätyi - koalitio, jonka pystytyssä pysymistä voi niin ikään epäillä. Erona Saksaan on kuitenkin, että huteroilla jaloilla seisova hallitus ei siellä ole enää vuosikymmeniin ollut mikään uusi ja järkyttävä yllätys. Italia on kuitenkin ollut irrelevantti nimenomaan siksi, että muut suuret EU-maat ovat olleet niin vakaita kuin ovat olleet. Se ei ole enää vallitseva asiaintila.

Itäisessä EU:ssa neljä maata, Puola, Unkari, Tsekki ja Slovakia, eivät tosin ole akuutissa hallituskriisissä, mutta kaikki keikuttavat EU-venettä yhä vakavammin. Niiden joukkoon on nyt liittynyt myös Itävalta, ei tosin mainitun neljän muodostaman Visegrad-ryhmän jäsenenä, mutta rettelöitsijänä kyllä.

Kreikka tarpoo talouskriisissään, joka on saatu eristettyä niin, että se ei enää uhkaa koko EU:ta (puuta täytyy tässäkin kohden kyllä koputtaa), mutta pakolaiskriisin ensi linjan maana sekin on yhä EU:n ongelmalistan kärjen tuntumassa.

Maahanmuutto onkin kaikkia mainittuja kriisiin joutuneita maita yhdistävä tekijä. Vuosina 2015-16 koettu turvapaikanhakijoiden tulva EU:hun, mukaan lukien ensimmäistä kertaa Suomeen, vei asian kanssa painineiden ajan niin tarkkaan, että syvempien syiden ja seurausten pohdintaan ei heillä liiennyt aikaa. Niitä analysoimaan värvättiin ulkoministeriössä minut (jos kohta muutkin siihen osallistuivat). Akuutin kriisin päätyttyä saatoin vetää muutamia johtopäätöksiä, joista voin pitää kiinni vielä tänäänkin.

Ensimmäinen johtopäätös – tai pikemminkin tilastollinen tosiasia – oli, että todellista ”muuttoliikekriisiä” ei vuosina 2015-16 loppujen lopuksi ollut. Turvapaikanhakijoita tuli kyllä Suomeen loppukesän 2015 ja helmi-maaliskuun vaihteen 2016 välillä noin 10 kertaa enemmän kuin siihen asti vuosittain. Varsinainen ”tulva” kesti kuitenkin vain kaksi kuukautta, ja jos kokonaisluvut tasoitetaan esimerkiksi kolmelle vuodelle, jäljelle jää kyllä ”pullistuma”, mutta kolmelle vuodelle jaettuna turvapaikan saaneita kertyi vain noin 10 000 eli runsaat 3000 vuodessa, kun heitä ennen kriisiä oli vuosittain parisen tuhatta. Koko EU:ssa näkyy sama ilmiö, sillä erolla, että ”piikki” vuosina 2015-6 oli pienempi. Koko EU-alueelle tasoitettuna heitä tuli alle 0,2 prosenttia EU:n väestöstä, ja turvapaikan saaneiden määrä lienee jäänyt hieman yli 0,1 prosenttiin väestöstä.

Aivan ilman kriisiä ei tietenkään selvitty näilläkään luvuilla. Hyvin nopeasti kasvanut turvapaikanhakijoiden määrä aiheutti hallinnollisen kriisin, kun nämä piti jonnekin majoittaa ja huoltaa. Kuten oli ennakoitavissa – ja myös ennakoin – Suomeenkin syntyi lisäksi pian laittomasti maahan jääneiden joukko, aivan uusi ongelma meillä. Koko EU:n tasolla pahimmat ongelmat olivat ensinnäkin ulkorajavalvonnan pettäminen, mikä johti maahantulijoiden hallitsemattomaan vaellukseen kohti suosituimpia päämäärämaita. Toiseksi, turvapaikanhakijoiden käsittelyä koskeva perussääntö, jonka mukaan vastuu maahan tulevista on sillä jäsenmaalla, jonne turvapaikanhakija ensiksi saapuu, menetti käytännössä merkityksensä, sillä määränpäähänsä saapuneita ei voitu palauttaa ensimmäiseen saapumismaahansa, ei humanitäärisistä eikä myöskään käytännöllisistä syistä. Kolmas kriisiyttävä tekijä oli maahantulijoiden saapuminen vain pariin jäsenmaahan ja sen jälkeen suunnistaminen vain muutamaan muuhun, ennen muuta Saksaan. Tästä aiheutuneet ongelmat olisi ollut helppo ja järkevää välttää toteuttamalla tehokkaasti turvapaikan saaneiden jakaminen jäsenmaihin. Sen sijaan tästä asiasta tuli yksi pahimmista jäsenmaiden välejä jäytäneistä kiistoista, vaikka siitä muodollinen päätös saatiinkin aikaan.

Nämä materiaaliset ongelmat kalpenivat ja kalpenevat yhä psykologisen kriisin rinnalla, ja sen kriisin syvyyttä ja varsinkaan kestoa en osannut minäkään ennakoida. Asenteet maahanmuuttoa kohtaan yleensä ja pakolaisia kohtaan erityisesti alkoivat kyllä yllätyksettömästi koventua hyvin pian sen jälkeen kun tulijamäärät nopeasti kasvoivat vuonna 2015 ja heidän kärsimystensä ja kuolemiensa, varsinkin Kreikan rannikolle huuhtoutuneen pikkupojan ruumiin, aiheuttama ensimmäinen myötätuntoaalto oli hiipunut.

Loogista olisi kuitenkin ollut, että kun turvapaikanhakijoiden määrä pian palasi kutakuinkin kriisiä edeltävälle tasolle, myös mentaalinen kriisi olisi vaimentunut. Näin ei ole käynyt, pikemminkin painvastoin, ja se kriisi on kanavoitunut perinteisten poliittisten voimasuhteiden järkkymiseksi jopa vakauden ankkuriksi mielletyssä Saksassa. Mikä sen voi selittää? Kolme asiaa tulee mieleen.

Ensimmäinen on mieliin, tai ehkä pikemminkin alitajuntaan, jäänyt tunne asioiden riistäytymisestä hallinnasta, mitä televisiokuvat pitkin maita ja mantuja vaeltavista ihmislaumoista, yömyöhällä häthätää vastaanottokeskuksiksi muutettuihin korpihotelleihin saapuvista busseista ja ikuiselta tuntuvasta hedelmättömästä kiistelystä EU-kokouksissa aiheuttivat. Se on jäänyt elämään.

Toiseksi, vaikka taloussuhdanne on Euroopassa turvapaikkakriisin akuutin vaiheen jälkeen selvästi parantunut, perusturvallisuus on järkkynyt ja tulevaisuuskäsitykset ovat edelleen pessimistiset. Eikä kysymys ei ole pelkästään käsityksistä, vaan monet tosiaan ovat jääneet syrjään talouden noususta ja suorastaan syrjäytyneet. Tämäkin on megatrendi, ja kuten megatrendeillä yleensäkin, keinoja sen kääntämiseen ei tunnu olevan – tai ainakaan sellaisten keinojen käyttöön ei löydy poliittista tahtoa. Yksi seuraus on muukalaisvastaisuuden kasvu.

Kolmanneksi on kysymys myös kulttuurisesta turvattomuuden tunteesta. Ulkomaalaisperäisen väestön määrä on kenties monissa Euroopan maissa saavuttanut tason, jonka kantaväestö, ja eritoten edellä mainittu taloudellisesti syrjäytynyt osa siitä, kokee uhkaksi, ei vain toimeentulolleen vaan myös identiteetilleen. Tähän voidaan esittää vastaväite, että vähintään yhtä suurta on asenteiden koveneminen ollut maissa, joissa ulkomaalaisperäistä väestöä on hyvin vähän. Kyse ei kuitenkaan ole vain absoluuttisista määristä, vaan siitä miten nopeasti tilanne ympäristössä on muuttunut, ja historiallisista kokemuksista, Itä-Euroopassa esimerkiksi ulkoa tuodun komentovallan muistosta.

Pohjimmiltaan kyse on ihmisen laumaeläinluonteesta; laumalla taasen on oltava yhteistä identiteettiä luovia ominaisuuksia, jotta se voi ylipäätään syntyä. Tätä ovat ulkoisia uhkakuvia, erilaisuuden torjuntaa hyväksikäyttävät liikkeet onnistuneet tehokkaasti hyväksikäyttämään. Vastakkaista kantaa edustavien argumentit kuten huonosti erittelyä kestävä monikulttuurisuuden ihanne ja abstraktit (kiistämättä niiden moraalista oikeutusta) tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ihanteet, terveen huoltosuhteen ylläpitämisen tarve, tai edes hyvinvointivaltio, eivät selvästikään tuota sellaista ryhmäidentiteettiä, että sillä pystyttäisiin kilpailemaan tehokkaasti populistisen demagogian kanssa. Jotain tehokkaampaa olisi löydettävä, eikä minulla ole siihen vastausta, ei ainakaan sellaista joka mahtuisi tällaiseen blogiin. Yksi ainesosa siinä kuitenkin olisi oltava konsensus siitä, millaista sopeutumista on voitava edellyttää maahantulijoilta ja millaista niiltä, jotka heitä vastaanottavat. Nyt sen määrittelyä hallitsevat ne, joiden ratkaisu on estää maahantulo ja jopa päästä eroon jo maahan tulleista.

]]>
62 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258706-ne-jyraa-meitin#comments EU Identiteetti Maahanmuutto Populismi Turvallisuus Fri, 27 Jul 2018 06:15:02 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258706-ne-jyraa-meitin
Aatteiden vapaa kilpailu ja EU http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258529-aatteiden-vapaa-kilpailu-ja-eu <p>Eräs piirre USA:ssa on, jota pidän ihailtavana: erilaisille aatteille on siellä tätänykyä kilpailuvapaus, kuten ateistiselle kommunismille, islamille ja natsismille.&nbsp;&nbsp; Mikään näistä ei ole vuosikymmeninä päässyt määräävään asemaan USA:ssa. Tämä tukee sitä olettamaani, että jos yhteiskunta on jotenkuten terve, ääriliikkeille on hyvin vähän sytykkeitä.</p><p>Nyt &quot;meidän Uusi Suomi&quot; on <a href="https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/254381-eu-poliitikolta-suorat-sanat-steve-bannonin-uudesta-hankkeesta-kuinka-paljon">uutisoinut</a> EU-parlamentaarikon kielteisestä kannasta oikeistolaiseksi vihapuhujaksi nimittämäänsä S. Bannonia kohtaan. Aatteiden vapaasta kilpailusta ei näkynyt myönteistä mainintaa.</p><p>Bannonin julkinen tavoite on EU:n hajottaminen ja <a href="https://www.thedailybeast.com/steve-bannons-dream-a-worldwide-ultra-right">väitetäänpä</a> hänen tavoittelevan kansallismielisten kansainvälistä liittoakin. Bannonin käytössä olevista rahavaroista minulla ei ole tietoa, mutta voisikohan puhua miljoonista euroista?</p><p>Eräänlainen vastakohta Bannonille on G. Soros, jonka Bannon väittää käyttäneen säätiönsä kautta 32 miljardia dollaria poliittiseen vaikuttamiseen. Netistä löytyy väitteitä, että Soros pyrkisi hävittämään kansallisvaltioden etnisyyden, mutta eipä hän tietojeni mukaan ainakaan ole pyrkinyt Israelin juutalaisuuden hävittämiseen.</p><p>A. Choudary taas on tässä esimerkkinä lukuisista islamilaisista vihapuhujista. Wikipedian <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Wahhabism#Funding_factor">tietojen mukaan</a> hänen kaltaistensa puhujien toimintaan on Saudi-Arabia antanut vuosien kuluessa 100 miljardia dollaria. Ainakin Eurooppaan suunnatut varat ovat käsittääkseni olleet tehokkaana kotouttamisen esteenä.</p><p>Kuvien herrat ovat valmiita tuhoamaan jotain Euroopasta.&nbsp; Sallitaanko täälläkin aatteiden vapaa kilpailu vai&nbsp; tuettaisiinko jotakuta tuhotyössään verovaroin?</p><p>Kuvien tekijäviitteet:</p><p><em>By <a href="https://www.flickr.com/photos/snapperjack/" title="https://www.flickr.com/photos/snapperjack/">https://www.flickr.com/photos/snapperjack/</a> - <a href="https://www.flickr.com/photos/snapperjack/6005177156/" title="https://www.flickr.com/photos/snapperjack/6005177156/">https://www.flickr.com/photos/snapperjack/6005177156/</a>, CC BY-SA 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=17538995</em></p><p><em>By Michael Vadon - Oma teos, CC BY-SA 4.0, <a href="https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=56616085" title="https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=56616085">https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=56616085</a><br />By Niccolò Caranti - Oma teos, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=44952472</em></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Linkkejä aiheeseen</strong></p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Steve_Bannon" title="https://en.wikipedia.org/wiki/Steve_Bannon">https://en.wikipedia.org/wiki/Steve_Bannon</a> Wikipedia väittää Bannonin tukevan mm. Perussuomalaisia.</p><p><a href="https://www.thedailybeast.com/inside-bannons-plan-to-hijack-europe-for-the-far-right" title="https://www.thedailybeast.com/inside-bannons-plan-to-hijack-europe-for-the-far-right">https://www.thedailybeast.com/inside-bannons-plan-to-hijack-europe-for-t...</a> Wikipedian ylitulkinta paljastettuna?</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Soros" title="https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Soros">https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Soros</a></p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Anjem_Choudary" title="https://fi.wikipedia.org/wiki/Anjem_Choudary">https://fi.wikipedia.org/wiki/Anjem_Choudary</a></p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Salafi_movement" title="https://en.wikipedia.org/wiki/Salafi_movement">https://en.wikipedia.org/wiki/Salafi_movement</a></p><p><a href="http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258523-eun-tuhoamishanke" title="http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258523-eun-tuhoamishanke">http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258523-eun-tuhoamishanke</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eräs piirre USA:ssa on, jota pidän ihailtavana: erilaisille aatteille on siellä tätänykyä kilpailuvapaus, kuten ateistiselle kommunismille, islamille ja natsismille.   Mikään näistä ei ole vuosikymmeninä päässyt määräävään asemaan USA:ssa. Tämä tukee sitä olettamaani, että jos yhteiskunta on jotenkuten terve, ääriliikkeille on hyvin vähän sytykkeitä.

Nyt "meidän Uusi Suomi" on uutisoinut EU-parlamentaarikon kielteisestä kannasta oikeistolaiseksi vihapuhujaksi nimittämäänsä S. Bannonia kohtaan. Aatteiden vapaasta kilpailusta ei näkynyt myönteistä mainintaa.

Bannonin julkinen tavoite on EU:n hajottaminen ja väitetäänpä hänen tavoittelevan kansallismielisten kansainvälistä liittoakin. Bannonin käytössä olevista rahavaroista minulla ei ole tietoa, mutta voisikohan puhua miljoonista euroista?

Eräänlainen vastakohta Bannonille on G. Soros, jonka Bannon väittää käyttäneen säätiönsä kautta 32 miljardia dollaria poliittiseen vaikuttamiseen. Netistä löytyy väitteitä, että Soros pyrkisi hävittämään kansallisvaltioden etnisyyden, mutta eipä hän tietojeni mukaan ainakaan ole pyrkinyt Israelin juutalaisuuden hävittämiseen.

A. Choudary taas on tässä esimerkkinä lukuisista islamilaisista vihapuhujista. Wikipedian tietojen mukaan hänen kaltaistensa puhujien toimintaan on Saudi-Arabia antanut vuosien kuluessa 100 miljardia dollaria. Ainakin Eurooppaan suunnatut varat ovat käsittääkseni olleet tehokkaana kotouttamisen esteenä.

Kuvien herrat ovat valmiita tuhoamaan jotain Euroopasta.  Sallitaanko täälläkin aatteiden vapaa kilpailu vai  tuettaisiinko jotakuta tuhotyössään verovaroin?

Kuvien tekijäviitteet:

By https://www.flickr.com/photos/snapperjack/ - https://www.flickr.com/photos/snapperjack/6005177156/, CC BY-SA 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=17538995

By Michael Vadon - Oma teos, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=56616085
By Niccolò Caranti - Oma teos, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=44952472

 

Linkkejä aiheeseen

https://en.wikipedia.org/wiki/Steve_Bannon Wikipedia väittää Bannonin tukevan mm. Perussuomalaisia.

https://www.thedailybeast.com/inside-bannons-plan-to-hijack-europe-for-the-far-right Wikipedian ylitulkinta paljastettuna?

https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Soros

https://fi.wikipedia.org/wiki/Anjem_Choudary

https://en.wikipedia.org/wiki/Salafi_movement

http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258523-eun-tuhoamishanke

 

 

]]>
15 http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258529-aatteiden-vapaa-kilpailu-ja-eu#comments EU Islam Populismi Uusliberalismi Vihapuhe Sun, 22 Jul 2018 19:00:17 +0000 Risto Jääskeläinen http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258529-aatteiden-vapaa-kilpailu-ja-eu
Populismin vastakohta? http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258239-populismin-vastakohta <p>Populismi ja populisti sanaa käytetään mediassa yleisesti, kun puhutaan jostain muista kun avoimia rajoja ja globalismia palvovista puolueista.</p><p>&nbsp;</p><p>Onko populisti vähän niinkun luvallinen haukkamasana? vai mitä sillä halutaan kertoa?</p><p>&nbsp;</p><p>Ja mikä on sitten sen vastakohta?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Populismi ja populisti sanaa käytetään mediassa yleisesti, kun puhutaan jostain muista kun avoimia rajoja ja globalismia palvovista puolueista.

 

Onko populisti vähän niinkun luvallinen haukkamasana? vai mitä sillä halutaan kertoa?

 

Ja mikä on sitten sen vastakohta?

]]>
24 http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258239-populismin-vastakohta#comments Populismi Populisti Sun, 15 Jul 2018 09:26:26 +0000 Tero Ahtola http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258239-populismin-vastakohta
Italia keikuttaa EU-venettä http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256955-italia-keikuttaa-eu-venetta <p>&nbsp;</p><p>Italia sai hiljattain&nbsp; uuden&nbsp; oikeistolaisen ns. populistihallituksen. Mikäli hallitus ryhtyy toteuttamaan ohjelmaansa,&nbsp; Merkel- Macron- akseli tulee kohtaamaan vaikeuksia&nbsp; EU:n integraation syventämissuunnitelmissaan. Uusi sisäministeri <strong>Matteo Salvan</strong>i käännytti&nbsp; 629 Afrikasta tullutta&nbsp; venepakolaista ja samalla tuli ärsyttäneeksi Ranskaa.</p><p>Tosin Ranska itse on suhtautunut nuivasti pakolaisten vastaanoottamiseen tuhoisien terrori- iskujen jälkeen. &nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp; Itävalta ja Italia houkuttelevat Saksaa mukaan hankkeeseen, jossa&nbsp; paperittomia maahanmuuttajia ruvettaisiin käännyttämään&nbsp; heti rajalta. Merkelin hallituskumppanin ja sisarpuolueen <strong>sisäministeri Horst Seehofen</strong>&nbsp; on juonessa mukana. Hän on jopa uhonnut ettei anna periksi<strong> Merkelin</strong> ajamalle eurooppalaiselle vastuunjakamispolitiikalle. Saattaa johtaa vaikka hallituskriisiin. Maahanmuuttopolitiikka on ollut Merkelin akilleenkantapää.</p><p>Takaisin Italiaan.&nbsp; Maa on ollut hitaine talouskasvuineen EU:n ja&nbsp; eritoten euroalueen murheenkryyni viimeiset 20 vuotta. Pankeilla menee huonosti. Tälläkin hetkellä pankkien asiakkaista yli 10 % on sellaisia etteivät pysty lyhentämään lainojaan ja maksamaan korkoja. Italian julkinen velka on lähes 133 % Bkt:sta. Laihana lohtuna kuitenkin on se, että pääosin laina on kotimaista. Budjettialijäämä on luokkaa 4- 5%&nbsp; eli siedettävä verrattuna muihin EU:n kriisimaihin.&nbsp;&nbsp;</p><p>Populistihallituksen&nbsp; ohjelmassa on mm. eläkkkeiden nosto ja toimeetulotuki, jotka lisäisivät roimasti&nbsp; valtion budjettialijäämää, jopa 100 mrd euroa. Vaalilupauksia kun pitäisi lunastaa vaikka velaksi.</p><p>Valtiovarainministeri on eurokriittinen, vaikka ei olekaan ajamassa&nbsp; Italian euroeroa.&nbsp; Epäilemättä Italia tulee tuottamaan harmaita hiuksia Brysselin eliitille. Kyseessä on EU:n kolmanneksi suurin talous, jota ei voi ajaa nurkkaan samalla tavalla kuin&nbsp; tehtiin Kreikalle. Koko EU:n Bkt:sta Italian osuus on n. 15 % eli 7-kertainen Kreikkaan verrattuna. Ongelmana voi olla jatkossa, että Italia liian suuri kaatumaan, mutta myös liian suuri autettavaksi jaloilleen.</p><p>Britannia jättää ensi vuonna EU:n ja siitä&nbsp; saattaa tulla malli muille EU-eroa havitteleville. Jos vielä kävisi niin, että Italia jossain vaiheessa jättäisi euron, tai joutuisi jättämään,&nbsp; saisimme mallin myös euroerolle. &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Italia sai hiljattain  uuden  oikeistolaisen ns. populistihallituksen. Mikäli hallitus ryhtyy toteuttamaan ohjelmaansa,  Merkel- Macron- akseli tulee kohtaamaan vaikeuksia  EU:n integraation syventämissuunnitelmissaan. Uusi sisäministeri Matteo Salvani käännytti  629 Afrikasta tullutta  venepakolaista ja samalla tuli ärsyttäneeksi Ranskaa.

Tosin Ranska itse on suhtautunut nuivasti pakolaisten vastaanoottamiseen tuhoisien terrori- iskujen jälkeen.       Itävalta ja Italia houkuttelevat Saksaa mukaan hankkeeseen, jossa  paperittomia maahanmuuttajia ruvettaisiin käännyttämään  heti rajalta. Merkelin hallituskumppanin ja sisarpuolueen sisäministeri Horst Seehofen  on juonessa mukana. Hän on jopa uhonnut ettei anna periksi Merkelin ajamalle eurooppalaiselle vastuunjakamispolitiikalle. Saattaa johtaa vaikka hallituskriisiin. Maahanmuuttopolitiikka on ollut Merkelin akilleenkantapää.

Takaisin Italiaan.  Maa on ollut hitaine talouskasvuineen EU:n ja  eritoten euroalueen murheenkryyni viimeiset 20 vuotta. Pankeilla menee huonosti. Tälläkin hetkellä pankkien asiakkaista yli 10 % on sellaisia etteivät pysty lyhentämään lainojaan ja maksamaan korkoja. Italian julkinen velka on lähes 133 % Bkt:sta. Laihana lohtuna kuitenkin on se, että pääosin laina on kotimaista. Budjettialijäämä on luokkaa 4- 5%  eli siedettävä verrattuna muihin EU:n kriisimaihin.  

Populistihallituksen  ohjelmassa on mm. eläkkkeiden nosto ja toimeetulotuki, jotka lisäisivät roimasti  valtion budjettialijäämää, jopa 100 mrd euroa. Vaalilupauksia kun pitäisi lunastaa vaikka velaksi.

Valtiovarainministeri on eurokriittinen, vaikka ei olekaan ajamassa  Italian euroeroa.  Epäilemättä Italia tulee tuottamaan harmaita hiuksia Brysselin eliitille. Kyseessä on EU:n kolmanneksi suurin talous, jota ei voi ajaa nurkkaan samalla tavalla kuin  tehtiin Kreikalle. Koko EU:n Bkt:sta Italian osuus on n. 15 % eli 7-kertainen Kreikkaan verrattuna. Ongelmana voi olla jatkossa, että Italia liian suuri kaatumaan, mutta myös liian suuri autettavaksi jaloilleen.

Britannia jättää ensi vuonna EU:n ja siitä  saattaa tulla malli muille EU-eroa havitteleville. Jos vielä kävisi niin, että Italia jossain vaiheessa jättäisi euron, tai joutuisi jättämään,  saisimme mallin myös euroerolle.                                

]]>
9 http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256955-italia-keikuttaa-eu-venetta#comments Euroero Populismi Velkataakka Venepakolaiset Fri, 15 Jun 2018 15:08:40 +0000 Martti Issakainen http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256955-italia-keikuttaa-eu-venetta
Ratsastammeko populistisesti maahanmuuttovastaisuudella? http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256948-ratsastammeko-populistisesti-maahanmuuttovastaisuudella <p>&ldquo;Maahanmuuttovastaisuudella ratsastava ruotsidemokraatit näyttäisi viimeaikaisten mittausten mukaan tekevän syyskuussa kaikkien aikojen parhaan vaalituloksensa.&rdquo; (Muli Pulkkinen HS Metro 6.6.2018)</p><p>Kuten yllä kirjoitetusta ilmenee, HS:n toimittelijat eivät noudata hyvän, neutraalin uutisoinnin periaatteita. Ensinnäkään maahanmuuttokriittiset puolueet eivät ole tietenkään yleisesti maahanmuuton vastaisia, vaan laajamittaisen haittamaahanmuuton vastaisia. Halua auttaa muitakin kuin oman maan kansalaisia löytyy vaihtelevasti, mutta sitä löytyy. Kyse onkin siitä, miten autetaan.</p><p>Entä miksi maahanmuuttokriittisten puolueiden kirjoitetaan jatkuvasti &ldquo;ratsastavan&rdquo; maahanmuuttoteemalla? Tarkoitetaanko tällä sitä, etteivät maahanmuuttokriittiset olisikaan oikeasti maahanmuuttokriittisiä, vaan ainoastaan ratsastavat populistisesti tuolla teemalla? Eikö siis uskotakaan, että &ldquo;populistiset&rdquo; maahanmuuttokriittiset olisivat ihan aidosti maahanmuuttokriittisiä haittamaahanmuuton suhteen?</p><p>Entä millä asioilla muut puolueet ratsastavat? Kun eri puolueet ajavat mitä tahansa asioita, on syytä tästä lähtien aina puhua eri asioilla ratsastamisesta tasapuolisuuden vuoksi. Siitäkin huolimatta, että esim. lapsilla ja vanhuksilla ratsastaminen kuulostaakin jo varsin hupaisalta.</p><p>Muissa puolueissa tätä ratsastamista ja politikointia tapahtuu todellisuudessa enemmän kuin vaikka persuissa. Jos katsoo vaikkapa poliitikkojen Facebook-sivuja, niin muiden puolueiden poliitikot panostavat tyhjänpäiväisiin, mutta populistisiin statustelukuviin muiden poliitikkojen ja vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa.</p><p>Mutta onhan se tavallaan hienoa, että meidät katoaviin intiaanikansoihin itsemme usein rinnastavat väestönvaihdoksen vastustajat nähdään ratsastavina sotureina, jotka puolustavat maitaan, eli toisin sanoen kansojensa hyvinvointia!</p><p>Howdy hoy!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> “Maahanmuuttovastaisuudella ratsastava ruotsidemokraatit näyttäisi viimeaikaisten mittausten mukaan tekevän syyskuussa kaikkien aikojen parhaan vaalituloksensa.” (Muli Pulkkinen HS Metro 6.6.2018)

Kuten yllä kirjoitetusta ilmenee, HS:n toimittelijat eivät noudata hyvän, neutraalin uutisoinnin periaatteita. Ensinnäkään maahanmuuttokriittiset puolueet eivät ole tietenkään yleisesti maahanmuuton vastaisia, vaan laajamittaisen haittamaahanmuuton vastaisia. Halua auttaa muitakin kuin oman maan kansalaisia löytyy vaihtelevasti, mutta sitä löytyy. Kyse onkin siitä, miten autetaan.

Entä miksi maahanmuuttokriittisten puolueiden kirjoitetaan jatkuvasti “ratsastavan” maahanmuuttoteemalla? Tarkoitetaanko tällä sitä, etteivät maahanmuuttokriittiset olisikaan oikeasti maahanmuuttokriittisiä, vaan ainoastaan ratsastavat populistisesti tuolla teemalla? Eikö siis uskotakaan, että “populistiset” maahanmuuttokriittiset olisivat ihan aidosti maahanmuuttokriittisiä haittamaahanmuuton suhteen?

Entä millä asioilla muut puolueet ratsastavat? Kun eri puolueet ajavat mitä tahansa asioita, on syytä tästä lähtien aina puhua eri asioilla ratsastamisesta tasapuolisuuden vuoksi. Siitäkin huolimatta, että esim. lapsilla ja vanhuksilla ratsastaminen kuulostaakin jo varsin hupaisalta.

Muissa puolueissa tätä ratsastamista ja politikointia tapahtuu todellisuudessa enemmän kuin vaikka persuissa. Jos katsoo vaikkapa poliitikkojen Facebook-sivuja, niin muiden puolueiden poliitikot panostavat tyhjänpäiväisiin, mutta populistisiin statustelukuviin muiden poliitikkojen ja vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa.

Mutta onhan se tavallaan hienoa, että meidät katoaviin intiaanikansoihin itsemme usein rinnastavat väestönvaihdoksen vastustajat nähdään ratsastavina sotureina, jotka puolustavat maitaan, eli toisin sanoen kansojensa hyvinvointia!

Howdy hoy!

]]>
147 http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256948-ratsastammeko-populistisesti-maahanmuuttovastaisuudella#comments Maahanmuuttokriittisyys Maahanmuuttouutisointi Median vastuu Populismi Uutisoinnin puolueellisuus Fri, 15 Jun 2018 13:24:24 +0000 Henna Kajava http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256948-ratsastammeko-populistisesti-maahanmuuttovastaisuudella